Olemme jälleen kerran saaneet esimerkin siitä, ettei ole olemassa mitään niin typerää ajatusta, etteikö siihen joku tieteestä ymmärtämätön ihminen uskoisi. Lehdissä ympäri (pun intended) maailmaa on kirjoiteltu jenkkimuusikko B.o.B:n twiiteistä, joissa hän kertoo maapallon olevan litteä. Todistusaineisto on hänelle selkeää: kun katsoo horisonttiin, se näyttää suoralta. Tai jos kaukana siintää pilvenpiirtäjiä, ne eivät katoa horisontin taakse kuten pitäisi. Kaiken takana on tietysti salaliitto, joka pyrkii vaientamaan totuuden litteästä maasta.
B.o.B:n kommentit voisi ottaa lähinnä naurettavana viihteenä, ellei kyseessä olisi miljoonien seuraama julkkis. No okei, voi ne edelleen ottaa, mutta asialla on myös kääntöpuolensa: aina löytyy joku joka uskoo. Yleisenä ilmiönä julkkisten levittämä huuhaa on huolestuttava. Heillä on monien silmissä auktoriteettiasema ja valtava yleisö.
Tällainen huuhaa vaatii vastatoimia.
Edellä mainitussa esimerkissä vastaisku tuli varsin arvovaltaiselta taholta. Kuuluisa astrofyysikko ja tieteen popularisoija Neil deGrasse Tyson vastasi B.o.B:n twiitteihin erittäin selkeillä esimerkeillä. Hän mm. esitti yksinkertaisen trigonometrisen laskutoimituksen perusteella, että maapallon kaarevuus todella peittää osan korkeistakin rakennuksista; korkeimpien kuitenkin jäädessä näkyviin. Lopulta homma eskaloitui siihen pisteeseen, että osapuolet ajautuivat rap-battleen (tosin, deGrasse Tyson veljenpoikansa tuuraamana).
Maapallon pyöreys alkoi valjeta jo antiikin Kreikassa. Kyseessä on ehkä yksi vahvimmista faktoista, mitä tieteessä ylipäätään voi olla. Silti sen perusteleminen jollekin täysin tietämättömälle ihmiselle voi vaatia kohtuuttoman suuria ponnistuksia. On hienoa, että Neil deGrasse Tyson jaksoi nähdä vaivaa vastaustensa eteen. Eritoten siksi että yksinkertaisenkin trigonometrisen laskutoimituksen suorittaminen on pois jostakin paljon hyödyllisemmästä ajankulusta. Puhumattakaan kokonaisten rap-biisien kirjoittamisesta, äänittämisestä ja julkaisemisesta.
Kyse on vapaasti suomennettuna hevonpaskan epäsymmetrisyysperiaatteesta.
Toisin sanoen, täysin järjettömän hevonpaskan lausuminen/kirjoittaminen on vaivaton teko, kun taas rationaalisesti perustellun argumentin laatiminen on sen vastakohta. Internet-kulttuurin piirissä tämä tunnetaan nk. Brandolinin lakina (italialaisen bloggaaja-ohjelmoija Alberto Brandolinin mukaan), joka kuuluu englanniksi näin:
“The amount of energy necessary to refute bullshit is an order of magnitude bigger than to produce it”
Suomennettu koko perheen versio voisi kuulua näin:
“Huuhaan kumoamiseen vaadittava energiamäärä on kertaluokkaa suurempi, kuin sen tuottaminen”
Väite on jatkoa esimerkiksi Mark Twainin alunperin muotoilemaan klassiseen toteamukseen (jälleen oma suomennokseni):
“Valhe on ehtinyt kiertää puoli maapalloa kun totuus vasta vetää kenkiään jalkaan”
Siinä missä Twainin lausahdus kuvastaa hevonpaskan leviämisnopeutta (joka todella tuntuu olevan totuutta monin verroin vauhdikkaampaa), Brandolinin laki tarttuu sen kumoamisen vaikeuteen.
Brandolinin oivasti muotoilema laki auttaa ymmärtämään myös terveyskeskustelun polarisoitumista. Tietämätön ihminen voi hyvin helposti laukoa järjettömiä mielipiteitä, jotka kuulostavat asiaan vihkiytymättömän korvaan uskottavilta. Ongelma on siinä, että usein tällaisten väärinkäsitysten oikaiseminen vaatisi asiaan perehtyneeltä ihmiseltä varsin suuren työpanoksen. Tämän seurauksena moni joutuu valitsemaan hiljaisuuden, vaikka haluaisikin korjata havaitsemansa virheen. Hevonpaska pääsee leviämään hallitsemattomasti.
Terveyteen liittyvän asiat perustuvat ihmisen fysiologiaan, joka edelleen “kovempiin” tieteisiin, kuten kemiaan, fysiikkaan ja lopulta matematiikkaan. Jos tätä pohjaa ei ole ja esittää terveyteen liittyvän hölmön väitteen, sen täydellinen kumoaminen tulisi aloittaa aina perusteista saakka.
On myös huomattavaa, että Brandolinin laki skaalautuu. Huuhaa voi olla huuhaata, vaikka sitä yritettäisiin perustella kattavasti. Esimerkiksi poimimalla pelkästään yhdentyyppisiä lähteitä, voidaan muodostaa argumentti joka näyttää päällisin puolin perustellulta mutta onkin todellisuudessa täyttä roskaa. Kun (huonoihin) perusteluihin on nähty vaivaa, Brandolinin lain mukaan tällaisen argumentin kumoamiseen vaaditaan edelleen vielä kertaluokkaa suurempi työ. Kynnys sellaisen tekemiseen on jo melkoisen suuri.
Yksi pelätyimmistä turhauttavimmista keskustelutaktiikoista on hevonpaskan tykittäminen sellaisella nopeudella, että vastapuoli yksinkertaisesti hukkuu siihen. Tämä retorinen “tehokeino” tunnetaan nimellä Gish gallop, joka saa nimensä edesmenneen jenkkiläisen biokemistin Duane Gishin mukaan. Hän oli myös nuoren maan kreationisti, eli uskoi maapallon olevan 6000v vanha ja kaiken elämän Jumalan – EI evoluution – muovaamaa. Gish oli omiensa joukossa suosittu esiintyjä, joka otti usein osaa julkisiin väittelyihin evoluutiobiologiaa puolustavien osapuolten kanssa. Hänen pahamainen väittelytaktiikkansa oli laukoa jatkuvalla syötöllä niin paljon tietämättömiä väitteitä, ettei niihin ole mitään mahdollisuutta vastata. Kun perusteetkin ovat hukassa, Brandolinin lain mukaan yhdenkin väitteen kumoaminen olisi vaatinut suuria ponnistuksia.
Gish Gallopia kuvaa hyvin suomalainen sananlasku:
“Yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata”
Brandolinin laki ja Gish gallop asettavat usein skeptikon hankalaan tilanteeseen: hevonpaskaan vastaaminen tuntuu tarpeelliselta mutta muiden kiireiden vuoksi siihen ei välttämättä ole mahdollisuutta. Mikä siis neuvoksi?
Ensinnäkin on mahdollista pyytää väitteelle perusteluja. Houkutus voi olla suuri esittää kerralla koko joukko tarkentavia kysymyksiä tieteellisine lähdeviitteineen mutta se olisi eräänlaista käänteistä Gish gallopia. Hyvä argumentoija ei moiseen sorru, vaan malttaa muotoilla kysymyksensä paremmin. Hyvä aloituskeino on antaa jo etukäteen kriteerit sille, minkälainen on tyydyttävää todistusaineistoa. Esimerkiksi hyvin kontrolloituja ihmistutkimuksia tai niistä koostettuja tieteellisiä katsauksia. Tällä tehdään myös pesäero pseudoskeptikoihin, jotka eivät yleensä hyväksy mitään todistusaineistoa (vaikka niin voivatkin aluksi väittää), vaan muuttavat jatkuvasti kriteereitään ja myöntymisen sijaan kaivautuvat vain syvemmälle poteroonsa.
Jos väite vaatii selkeästi kumoamisen, paras tilanne on se että sellainen löytyy jo entuudestaan. Onneksi nykyään on mahdollista löytää moniin huuhaa-väitteisiin kattavat vastaukset internetin syövereistä. Paras keksimäni lääke Brandolinin lain selättämiseksi on pitää itsellään muistissa (esim. internet-selaimessa) lähteitä, joissa annetaan kattava vastaus toistuviin huuhaa-väittämiin. Esimerkiksi tässä EFSAn kattava raportti aspartaamista, joka aika hyvin kumoaa usein nähtävän väitteen sen myrkyllisyydestä. Tässä taas on hyvä katsaus akupunktiohoitojen tehosta ja tässä homeopatian perusajatuksen (“veden muistin”) älyttömyydestä. Suomenkielisiä kattavia vastauksia lienee vielä vähemmän mutta esimerkiksi tässä professori Juhani Knuutin tarkastelu kännykkäsäteilyn ja aivosyövän yhteydestä. Itsekin olen kantanut vaatimattoman korteni kekoon kirjoittamalla lyhyen katsauksen kolesterolidenialismista.
Jos kiinnostusta riittää, on myös mahdollista perustaa oma blogi, jonne kerätä ajatuksiaan. Sinne voi kirjoitella ajan kanssa hyviä vastauksia toistuviin huuhaa-väittämiin. Ne ovat oivia työkaluja, joilla saamme tasapainotettua huuhaan valitettavaa epäsymmetriaa. Tämä on myös yksi omista syistäni tämän blogin kirjoittamiseen.
Tiivistelmä: Mikä on mielestäsi toistuva Brandolinin lain mukainen väittämä ja oletko kenties löytänyt siihen hyvän vastineen? Jaathan sen meidän muiden kanssa kommenteissa! Kuvan lähde: Wikimedia commons
Erinomaista analyysia jälleen kerran.
Pari vuotta ehdotin tutkitun terveystiedon verkkolehteä perustettavaksi. Sinne olisi voinut kerätä kattavasti terveysväitteitä ja niiden tutkitun tiedon materiaalia. Moni innostuikin ajatuksesta. Tämä on jäänyt kuitenkin vielä perustamatta.
Blogit ovat kevyempi tapa mutta pakosta vähemmän kattava.
Kiitos kommentista ja olet aivan oikeassa.
Itse olen sillä tavalla idealisti, että vaikka monenlaiset kumoamiset ovatkin työläitä, ne kuuluvat mielestäni ammattilaisten toimenkuvaan. Vetoan tässä mm. yliopistojen lakisääteiseen tehtävään “yhteiskunnallisena vaikuttajana”. Toisaalta kuten Lihastohtori Hulmi on sanonut, jos palkka tulee viimekädessä verorahoista, se tuo muitakin kuin puhtaasti akateemisia velvoitteita.
Haasteena onkin löytää juuri itselle sopiva formaatti, jossa kannanotot tapahtuisivat itselle sopivimmalla tavalla ja ääni pääsisi kuuluviin. Varmasti taloudellisetkin kannustimet – olivatpa ne kuinka pieniä tahansa – auttaisivat asiaa. Esimerkiksi juuri tuollaisen verkkolehden muodossa. Olisiko aika nostaa idea jälleen henkiin? 😉
Kuulostaisi järkevältä. Olette kyllä vieneet tätä aluetta jo älyttömän paljon eteenpäin siitä, missä tämä oli muutamia vuosia sitten Suomessa.
Keskittäminen ja organisoidumpi toiminta nostaisi homman taas tasolla ylöspäin. Science Based Medicine lienee jonkin sortin malli, josta poimia hyviä asioita? Jotain hyvää voisi kai ottaa myös Wikipediasta, vertaisarvioinnista, bunk-sivustoilta tai “tietokiteistä”. Jargonittomuuden ja lyhyyden kanssa pitää tehdä hampaat yhdessä töitä. Ja ennen kaikkea seurannan ja levittämisen. Ohjelmointi-minä miettii, miten tätä kaikkea voisi automatisoida… No siinä ajatuksen virtaa.
Fantastico blogaus Pauli, luin muistiinpano-ohjelma kuumana.
Kiitos, ET!
Science Based Medicine voisi tosiaan olla jokseenkin hyvä esikuva. Tällaisia alan tutkijoiden yhteisprojekteja itse asiassa on jo (esim. Wikiliikkuja ja Tolle lege) mutta ehkäpä näille ei ole kertynyt niiden ansaitsemaa näkyvyyttä. SBM on onnistunut profiloitumaan jo sen verran luotettavana lähteenä, että sitä käytetään lähdeviitteenä isoissa uutismedioissakin. Tällainen olisi kieltämättä hienoa saada Suomeenkin.
Katsos joo. Pitäisi tutustua lisää suomen skeneen.
Kilpailu huomiosta on kovaa, eikä se aina jakaudu parhaalla tavalla…
Ehkä vielä SBM:stä poiketen priorisoisin korkean tason päivittyviin tiivistelmiin “uudelleenkäytettävinä resursseina” kuten viittasit. Toisella laidalla olisi sitten vapaat kannanotot (real-time, click-bait 🙂 ), jotka voi hyödyntää noita tiivistelmiä. Vähän rasvaa koneeseen niin vaikutus on jo merkittävä. Eikä siinä; kaikenlainen materiaali tuolta väliltäkin voi toimia ihan hyvin.
Itse vähän irvistän mielipidetyyppisille jutuille yksittäisistä tutkimuksista, joita löytyy ihan lääkärilehti/duodecim -akseliltakin ehkä vähän liiaksi. Ainakin kriittisempiä metodeja systemaattisesta katsauksesta olisi hyvä käyttää aina…
AStudio Talkissa tuli esille, että homeopaatit vetoavat nykyään “veden muistin” sijaan joihinkin kvanttifysiikasta, säieteorioista tai informaatioteoriasta (?) vedettyihin käsitteisiin. Brandolinin laki alkaa tehdä homman todella vaikeaksi ja mahdollisuusharha iskee lujaa.
Näinpä. Tuo vetoaminen epämääräiseen kvanttifysiikkaan on sekoitus erityisvaatimus- (special pleading) ja maalitolppien siirtely-argumentointivirheitä. Toisin sanoen, kun kliiniset ihmistutkimukset sekä fysiikan ja kemian lait tulevat vastaan, siirretään argumentointia yhä pidemmälle ja kehitellään yhä eksoottisempia selityksiä. Itse asiassa vetoaminen kvanttifysiikkaan on niin huono mutta yleinen argumentti, että jotkut ovat nimenneet sen ihan omaksi argumentointivirheen muodoksi (“appeal to quantum physics“).