Personal trainer Tomi Kokko päätti omien sanojensa mukaan ottaa selvää kotimaisista ravitsemussuosituksista. Alkoi noudattaa niitä ja kuvasi kokemuksistaan dokumentin. Samassa paketissa haastatellaan vielä monenlaisia ihmisiä, jotka kertovat erilaisia näkemyksiään ravitsemuksesta. Ennen ensi-ilta näytöstään (6.3.16), dokumentista vuoti mediaan mehukkaita otsikoita, joista kaikissa vapaasti muotoiltuna sama viesti: “Suomalaismies vaihtoi rasvaisen ruoan virallisiin suosituksiin – lihoi kuukaudessa 6 kiloa“. Alkoi kova rumba, missä Kokko esiintyi monissa haastatteluissa eri medioissa. Joskus yksin, joskus asiantuntijan kanssa.
Muutaman kuukauden kuluttua Kokko esiintyy Arman Alizadin ohjelmassa ja ihan sattumalta pari viikkoa siitä, paljon puhuttu dokumentti saikin TV-ensi-iltansa. Miltä se näyttää kriittisemmin silmin?
Selvyyden vuoksi ja kiireisimpien lukijoiden ajan säästämiseksi, todetaan heti kärkeen mitä Kokon dokumentti EI ole: se ei puntaroi virallisia ravitsemussuosituksia.
Tähän on pari selkeää syytä.
Ensinnäkin, kuten Valtion ravitsemusneuvottelukunnan sivuilla sanotaan, yksilölliset vaatimukset ravitsemukselle ovat suuret, joten yleisiä suosituksia ei ole tarkoitettu sellaisenaan kenellekään terveelle yksilölle. Viime kädessä jokainen voi sovittaa suositusten mukaiset ruoka-aineet omiin tarkoituksiinsa. Suositukset on tarkoitettu joukkoruokailuiden suunnittelun tueksi sekä väestötason tarkkailuun ja ohjaukseen. Suosituksissa todetaan myös että energiamäärä tulee suhteuttaa kulutukseen – silloin ei voi lihoa. Dokumentissa pystytetään siis heti lähtökohtaisesti suuri olkinukke, jota aletaan mäiskiä. Oikeiden joustavien ja yksilöllisesti sovellettavien suositusten mollaaminen olisi varmasti paljon vaikeampaa.
Toisekseen, kyse on siitä että kyseessä on monitekijäinen, yhtäkkinen ruokavaliomuutos. Itse dokumentissa käy vain ilmi että normaalisti Kokko saa 60-70% päivittäisestä energiastaan erilaisina rasvoina. Lisäksi hän kertoo syövänsä paljon (luomu-)lihaa eikä lainkaan maitojuomia tai viljoja. Aikaisemmassa haastattelussa hän kertoo myös että paastoaa 24h viikossa. Jos oletetaan, että hän muuttaa yhtäkkiä ruokavalionsa yleisten suositusten mukaiseksi, hän muuttaa täysin pääasiallisen energialähteensä (rasvasta hiilihydraatteihin), ottaa mukaan täysin vieraita ruoka-aineita (maituojuomat ja viljatuotteet) sekä muuttaa ruokailurytminsä. Ravintolisistä ei puhuta dokumentissa mitään mutta dokumentin alussa hänen ruokavalionsa yleiskuvauksessa vilisee mm. erilaisia superfoodeja, kalaöljyä jne. Jäivätkö nämäkin pois? Joka tapauksessa, kun otetaan huomioon näin dramaattiset muutokset, ei liene mikään ihme jos olotilassakin tapahtuu isoja muutoksia.
Puntarissa ei siis ole ravitsemussuositukset, vaan yhden ainoan henkilön dramaattinen ruokavalioremontti joka perustuu suositusten osittain väärään tulkintaan.
Sitten tartutaan siihen etukäteen kohahduttaneeseen tietoon että Kokko “lihoi” 6kg ihmiskokeensa aikana. Selitys voi toki olla se, että Viralliset Suositukset ovat maagisesti lihottavia. Itse näkisin kuitenkin, että ilmiölle on olemassa toinenkin selitys, jossa paino kerääntyy seuraavista tekijöistä:
- Kalorit. Kuinka paljon oli Kokon päivittäinen energiansaanti ennen ja jälkeen ruokavaliomuutoksen? Usein siteeratun nyrkkisäännön mukaan 1kg rasvakudosta sisältää energiaa n. 7000kcal. Tämän perusteella voitaisiin laskea että hänen olisi pitänyt olla n. 1500kcal plussan puolella joka päivä, eli aktiivinen henkilö olisi joutunut lisäämään päivittäistä energiansaantiaan n. kolmanneksen. Noh, ihminen ei toimi näin matemaattisen tarkasti enkä usko että hän olisi tuollaista määrää edes jaksanut syödä 30 päivää putkeen. On kuitenkin hyvin todennäköistä ettei mitään ylimääräistä energiamäärää tyhjästä ilmesty. Jos vielä oletetaan, että hän paastoaa 24h/viikko, hän syö käytännössä yhden vuorokauden edestä ylimääräistä ruokaa (kaloreita) viikossa.
- Lihasglykogeeni ja vesi. Kokko on edustavan personal trainerin imagoon sopivassa kunnossa. Jos hän kuitenkin syö 60-70% energiastaan rasvana ja ilmeisen paljon proteiinia, hänen hiilihydraatin saantinsa on väistämättä vähäistä. Kaloritasapainosta päätellen hän on plussalla, jolloin ihminen voi varastoida 15g glykogeenia jokaista painokiloa kohti. Jokainen gramma glykogeenia sitoo ympärilleen vettä 2,7g. Jos oletetaan, että Kokko on n. 80kg painoinen (ehkä kunnosta päätellen enemmänkin?), näillä tiedoilla voidaan laskea että painoa tulisi jopa yli 4kg pelkästään glykogeenista ja vedestä. Toisissa arvioissa glykogeenin määrää on tarkennettu (ja se on lihaksella ja maksalla erilainen), joten anteliaan arvion mukaan todellinen määrä jää tuota vähäisemmäksi. Joka tapauksessa varsin merkittävä usean kilon lisäys painoon.
- Ruoan määrä ruoansulatuskanavassa. Jos Kokko vaihtoi ruokailurytminsä sellaiseksi että esimerkiksi syö runsaampia välipaloja, hän syö määrällisesti enemmän ruokaa, mikä lisää painoa ihan omana massanaan ruoansulatuskanavassa. Jos taas muistetaan viikkopaasto, tulee painoa myös vuorokauden aikana syödyn ruoan massasta.
Edellisiin kohtiin voitaisiin vielä ottaa päivittäinen heilahtelu painossa riippuen nesteen juomisesta, ulostamisesta, puntaroinnin ajanhetkestä yms, ei ole lainkaan ihmeellistä että dramaattinen muutos tuo näinkin dramaattisen painon nousun. Anekdoottina kerrottakoon että olen itse voimaharjoitteluharrastukseni ohella kokeillut monenlaisia dieettejä ja tiedän että kehon painon manipulointi on kokeneelle hyvin helppoa. Oma “paras” tulokseni on, että vähähiilihydraattisen dieetin nk. tankkauspäivän aikana nostanut painoani yli 5kg vuorokaudessa.
Jos oma anekdoottini ei vakuuta tai käytän pohdinnassani paljon konditionaalimuotoja, tulisi miettiä mikä tällaisen yhden miehen viihteellisen dokumentin todistusarvo voi olla.
Entäpä sitten itse dokumentti. Jo ennen sen katsomista herää kysymys, kuinkahan puolueeton näkökulma kyseessä on? Vielä vuonna 2013 Kokko kertoi Ylen haastattelussa että Australiasta palatessaan pitää saada perunoita, ruisleipää ja makaronilaatikkoa. Onkohan silloinkin noussut aina paino ja ollut huono olo? Nyt kun on palattu kotimaahan, pitää saada bisnes pyörimään ja mikäpä olisikaan parempi keino siihen kuin kehittää joku oma lähestymistapa ja hankkia sille maksimaalinen näkyvyys mediassa. Sisäinen kyynikko herää ja epäilee, että olisikohan tässä dokumentissa kyse tällaisesta markkinoinnista.
Ensivaikutelmat tukevat tätä. Olen aikaisemmissa kirjoituksissanikin maininnut ettei Kokko näytä osallistuvan mihinkään varsinaiseen keskusteluun esimerkiksi sosiaalisessa mediassa (ironista kyllä, hän peräänkuuluttaa keskustelua dokumentissaan). Hän on antanut lausuntoja mm. blogissaan (“mikä ravitsemussuosituksissa mättää”), joiden on osoitettu olevan faktisesti täysin väärässä. Lisäksi Kokon lähtökohta (mikä toistetaan dokumentin alussa) perustuu sille perustavanlaatuiselle virheelle, että suomalaiset noudattaisivat ravitsemussuosituksia (ja ovat niiden vuoksi sairaita). Tämäkään ei pidä paikkaansa – päinvastoin. Mutta korjaako Kokko näkemyksiään eriävän todistusaineiston edessä? Ei. Se viittaa ikävästi siihen suuntaan ettei hänellä ole aikomustakaan oikeaan dialogiin. Lisäksi hän mainostaa toistuvasti radiohaastatteluaan, missä esiintyi yhdessä Mikael Fogelholmin kanssa. Useita ruoka-aiheitaan hän mainostaa ivallisesti hashtagilla #ilotontaruokaa viitaten Fogelholmin kommenttiin Kokon rajoittavasta ruokavaliosta.
Kaikki ovat taitavaa, joskin kriittiseen silmään ilmiselvää markkinointia.
Olisi kuitenkin mahtavaa olla väärässä ja yllättyä positiivisesti. Siksi katsoin dokumentin avoimin mielin ja olin valmis kumoamaan etukäteen tekemäni hypoteesit painon nousun syistä.
Dokumentti alkaa mahtipontisesti esittelemällä Kokko menestyneenä valmentajana, jolla on vilpitön halu auttaa muita. Käydään läpi hänen vakuuttavia taustojaan ja törmätään siihen kuinka ruokavaliolla on ollut suuri merkitys. Päällä käytetään myös marttyyrin viittaa kun kerrotaan miten hänen kokeilunsa on tuomittu suomalaisessa mediassa sillä Kokolla ei ole muodollisia pätevyyksiä. Australian reissulla tuli huomattua että siellä asiat ravitsemuksen suhteen paljon paremmin kuin Suomessa. Tämä on mielenkiintoista, sillä Australian suositukset ovat lähes identtiset Suomen kanssa. Argumentiksi jääkin, että Suomessa niihin on sitouduttu jotenkin tiukemmin eikä pelivaraa ole. Tätä ei kuitenkaan perustella millään käytännön esimerkeillä.
Sitten käynnistetään Teh Ihmiskoe!
Tässä vaiheessa mietin että puolueeton koe olisi helppo järjestää. Vaikka kyseessä onkin selkeästi käsikirjoitettu ja viihteellinen “dokumentti”, olisi vain reilua että tarkat ruokavalion tiedot lyödään tiskiin ja hommataan mukaan joku “virallinen valvoja”. Esimerkiksi joku koulutuksen saanut ravitsemusterapeutti. Mutta ei. Kokko laatii ruokavalionsa itse. Mikäpä siinä jos kerrottaisiin tarkkaan, miten se on koostettu; mikä on kalorimäärä? Mitä ruoka-aineita syödään ja millaisella rytmillä? Mitä ravintolisiä? Mitä juomia? Dokumentissa annetaan kuva, että Kokko käy heti muutaman päivän jälkeen ravitsemusterapeutti Jan Verhon puheilla. Tämä on kuitenkin silmänlumetta, sillä Verho itse on kommentoinut Timo Kettusen blogissa, että hänen osuutensa oli kuvattu vasta projektin loppupuolella. Miksi näin? Eikö olisi ollut selkeämpää pyytää vaikka koko ruokavalio suoraan Jan Verholta ja antaa hänen myös seurata sen etenemistä? Näinhän se yksilöllisessä ruokavalio-ohjauksessa tehdään. Ennakkoasetelmiin nähden tällainen ei herätä luottamusta.
Alkupuolella otetaan myös paljon mittauksia; veriarvoista hapenottokykyyn. Tässäkin paikaksi on valikoitunut yksityinen antioksidanttiklinikka, joka sattumoisin saa hyvää mainosta toiminnalleen. Mittausten tulkinnasta vastaa lääkäri Olli Sovijärvi, joka on tehnyt itseään tunnetuksi mm. esiintymällä muutamia vuosia sitten ‘Hei me karpataan’ TV-sarjassa ja syyttämällä ravitsemussuosituksia suoranaisesta korruptiosta MTV3:n Studio55-ohjelmassa. Ei edelleenkään herätä suuria toivoja puolueettomuudesta.
Suurin osa dokumentista on dramaattista ‘Tomi Cam’-kuvaamista, joka yltää paikoin surkuhupaisuuden tasolle. Kriittisempi katsoja muistaa lähtöasetelmat, jotka ovat kaikkea muuta kuin neutraalit, Siksi myöskään sympatiapisteitä ei heru. Rankkaa kyllä näyttää olevan. Puolessa välin nähdään raivonsekainen purkaus, missä Kokko kertoo että kaikesta tulee “saatanan paha olo” eikä “ruoka ravitse ketään”. Väliaikamittausten perusteella paino on noussut jo 4kg ja Sovijärvi suosittelee lopettamaan tämän epäinhimillisen rääkin. Vaikka painon nousu ei olisikaan 100% rasvaa, on selvää että olo on huonompi.
Dokumentissa on myös paljon haastatteluja aina ihan tavallisista ohikulkijoista tunnettuihin ravitsemuspersooniin eri leireistä. Valitettavasti moni haastattelu esitetään vain vilauksenomaisena katkelmana. Olen jo lähes väsymykseen saakka rummuttanut tasapainoharhasta, mikä on tässä tapauksessa jo itsestäänselvyys. Amplia-klinikan Taija Somppi korostaa teollisuuden intressejä suosituksissa. Myös Pekka Puska mainitsee että Pohjois-Karjala-projektin aikaan he kohtasivat suurta vastustusta erityisesti meijeriteollisuuden puolelta. Hänen näkökulmaansa olisi ollut mukava kuulla enemmänkin, sillä hän on tiettyjen toisinajattelijoiden narratiivissa pahiksen roolissa. Sitten ääneen päästetään täysin kritiikittömästi myös entinen meijeriteollisuuden edustaja, eläkkeellä oleva professori Kari Salminen(*), joka on yllättäen sitä mieltä että kovetetut kasvirasvat ovat epäilyttäviä ja että näillä tehdään koetta meidän lapsillamme. Tunteisiin vetoavaa retoriikkaa (“Ajatelkaa lapsia!”-argumentointivirhe) maustetaan kuvilla Kokon omista (tai sukulaisten?) lapsista.
Mukana on kohtalaisen pitkä pätkä Kokon ja Mikael Fogelholmin välisestä keskustelusta, mistä plussapisteitä.
Lopulta päästään loppumittauksiin. Kokonaistulos maalataan negatiiviseksi perustuen pieniin muutoksiin mm. CRP:ssä ja omega-rasvojen suhteissa. Mistään mittaustarkkuudesta ei kuitenkaan ole tietoa ja muutokset voivatkin mahtua satunnaisvaihtelun piiriin. Itse asiassa ainoa selkeästi merkittävä muutos on tapahtunut “pahan” LDL-kolesterolin määrässä, mikä laski n. 30%. Tämä on itse asiassa samaa luokkaa kuin kolesterolia alentavalla statiinilääkkeellä! Lähtötaso 3,6 mmol/l on nuorelle liikunnalliselle ihmiselle jopa melko huono. Ottaen huomioon vielä samanaikaisen painon nousun, tämä muutos on erinomainen. Ruokavaliossa oli siis mukana elementtejä, joita ehdottomasti kannattaisi jättää mukaan.
Dokumentin päätteeksi Kokko pitää puheenvuoron suuresta työmäärästä, joka vaaditaan muutoksen saamiseksi. Hän ei kuulemma pysty siihen itse. Mutta mitä meidän nyt taas tulee muuttaa? Tämä dokumentti ei kerro suosituksista juuri mitään eivätkä suomalaiset niitä noudatakaan. Jos tämän myötä jollakin katsojalla herää mielenkiinto oman ravitsemuksensa parantamiseen, se on hyvä. Mutta jos se samalla kylvää tarpeetonta epäluuloa ja vastustusta suosituksia sekä niitä laativia tutkijoita/viranomaisia kohtaan, viesti on pilaantunut.
Minulla oli hiljattain ilo tavata Jaakko Halmetoja henkilökohtaisesti. Olin hänen suhteen ennakkoluuloinen ja täysin väärässä, eikä minulla ei ole mitään ongelmaa myöntää sitä. Joistakin asioista voi olla eri mieltä mutta kun rakentavaa dialogia pystyy käymään, voi oppia uutta. Kriittisestä näkökulmastani huolimatta en tietenkään tuomitse Tomi Kokkoa henkilönä – enhän häntä tunne. On kuitenkin vaikea nähdä tätä dokumenttia ja sen ympärillä käytävää keskustelua minään muuna kuin häikäilemättömänä markkinointina jolla ei ole aikomustakaan edistää julkista ravitsemuskeskustelua.
Saa osoittaa minun olevan väärässä.
Tiivistelmä:
- ’30 päivän ihmiskoe’ ei puntaroi ravitsemussuosituksia, vaan yhden ihmisen kokonaisvaltaista ja äkkinäistä ruokavalioremonttia. Se perustuu löyhästi ravitsemussuosituksiin, joita kuitenkin tulkitaan osittain väärin
- Dokumentti on selkeästi jo lähtökohdiltaan asenteellinen, jonka tarkoitus on demonisoida ravitsemussuosituksia
- Haastattelut ovat pelkkiä vilauksia, joista välittyy yksipuolinen kuva
- Tasapainoharha jyrää edelleen
- Koko painon lisäys ei ole maagista lihomista, vaan suurimmaksi osaksi lihasglykogeenia ja vettä. On kuitenkin selvää, että yleistä vointia tämäkin huonontaa
- Mittaustulosten perusteella kolesteroliarvot paranivat painon noususta huolimatta lähes saman verran kuin lääkkeillä
(*)Lisäys 21.7.2016: Juuri saamani tiedon mukaan professori Salminen menehtyi traagisesti hieman tämän kirjoituksen jälkeen. Lukijan huomautuksesta tarkensin tekstiä siten että siitä käy ilmi ettei Salminen suinkaan enään ollut meijeriteollisuuden edustaja, vaan oli ehtinyt olla eläkkeellä jo 15 vuotta. Oma vaikutelmani hänestä oli muutamien sähköpostiviestien välityksellä pelkästään positiivinen ja asioista oli mahdollista keskustella vaikka eri mieltä oltiinkin. Osaanottoni professori Salmisen läheisille!
Lisäys 15.8.2016: Eräs tunnettu suomalainen valmentaja kommentoi kirjoitustani julkisella facebook-sivulla. Julkaisen kommentin hänen luvallaan myös täällä mutta kunnioitan myös hänen pyyntöään pitää se nimettömänä ja mainitsematta tarkkaa lähdettä: “Toimin vuoden päivät kyseisen konseptin päävalmentajana ja voin sanoa, että LIFW-haasteessa oli täysin normaalia, että hiilihydraattien osuus kokonaisenergiansaannista oli 5-10% ja rasvojen 70-80%. Omasta mielestäni tuo ei ollut erittäin kovaa treenaavalle mitenkään järkevä, eikä terveellinen jakauma. Tätä jakaumaa Tomi kuitenkin piti oikeana ja koska tämä oli hänen konseptinsa ja minun työni keskittyi enimmäkseen fyysisen puolen valmentamiseen ja asiakkaiden hankkimiseen, en voinut asialle tehdä juuri mitää. Tuo oli yksi haasteen päävalmentajan paikalta lähtemiseni syy. Kun moni haasteeseen osallistuva aloitti tuolla ruokavaliolla ja alkoi yhtäkkiä treenata kovaa, aiheutti myös se useita rasitusvammoja ja joillakin kroppa meni sekaisin. Moni sai aluksi hyviä tuloksia, mutta jatkettuaan samalla systeemillä pidempään alkoi myös monelle heistä tulla ongelmia.”
Kannattaa siis muistaa, että jos kyseessä on tällainen yksi-ainoa-äärimmäinen-ratkaisu-kaikille-tyyppinen valmennus, joukosta voi tulla pari menestystarinaa mutta läheskään kaikille se ei sovi.
Kuvissa vilahtaneet lapset eivät ole Kokon lapsia vaan sukulaisia.. 🙂
Kiitoksia tarkennuksesta! Kyseessä ilmeisesti tieto jostain lähipiiristä..? Muokkaan tekstiä hieman
minulla on lapsia koulussa ja päiväkodissa. Koen ongelmaksi, että lapsien -virallisten suositusten mukaan- ruokavalio koostuu pääosin hiilihydraateista, prosessoidusta ruuasta ja rasvattomista tuotteista. Tästä näkökulmasta Tomi Kokon kuukausikokeilu oli kiinnostava. Saattaapi olla, että lapset jotka saavat myös kotona samoin perustein koottua ruokaa, kokevat vointinsa samoin kuin Tomi kokeilun aikana.
Suosituksissa ei sanota että ruoan tulisi olla nimenomaan hiilihydraatteja. Eikä varsinkaan prosessoitua. Rasvattomien tuotteiden suosimisellekaan ei ole selkeää estettä. Minkä siis koet näissä nimenomaan suositusten aiheuttamaksi ongelmaksi? Suomessa on tutkittu lasten ravitsemuksen pitkäaikaisvaikutuksia esim. Turun yliopiston STRIP-projektissa. Siitä saadut tulokset viittaavat vahvasti siihen että suositusten mukaisen ruokavalion noudattaminen on yhteydessä parempaan terveyteen vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin. Toki siinä mukana muutakin kuin pelkkää koulu- ja päiväkotiruokaa.
Lasten ruokailussa on kansallisesti kyllä ongelmia. Näkisin kuitenkin, että ne ovat hyvin monitekijäisiä. Suositukset antavat suuntaviivoja mutta lopulta tarjottu ruoka on hyvin pitkälle resurssi- ja ammattitaitokysymys. Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen että aikuistenkin työpaikkaruokaloissa on valtavaa heittoa ruoan laadussa, vaikka noudattavat samoja suosituksia ja ruokakin on saman hintaista. Osa paikoista osaa tehdä asiat paremmin. Toinen keskeinen ongelma on lasten yleiset syömistottumukset, jotka tulevat varmasti myös sieltä kotoa. Vähän vanhemmilla lapsilla on esimerkiksi hyvin yleistä jättää merkittävä osa tarjotusta ruoasta kokonaan syömättä. Oletettavasti ateria korvataan jollain muulla (karkit, limut?). Varsinkin pojilla kasvisten syönti tuntuu olevan hyvin vaikeaa.
Laillistetut ravitsemusterapeutit painottavat, että puolet ravinnon energiasta pitää tulla hiilihydraateista. Ravitsemusterapeutit eivät vain osaa erottaa nopeita ja hitaita hiilareita, eikä edes Mikael Fogelholm televisiossa kerran tiennyt, onko ruisleipä hidasta vaiko nopeaa hiilaria (kaikki leivät ovat nopeita hiilareita, se on selvä asia, eli tämä väite on väärä mitä Pauli kirjoitti. Ohjelma oli hyvä. Fogelholm sanoi, että ravitsemussuositukset eivät ole laki. Kyllä ne vain ovat, siis julkisille laitoksille. Niistä ja vähärasvaisesta ja hiilarimössöstä kärsii minunkin äitini tälläkin hetkellä ja sokerijogurteista, kun vanhusten hoitolaitokset, koulut, lastenkodit, kaikki laitokset noudattavat pilkuntarkasti MMM:n asettaman ravitsemuskomitean suosituksia. Eli Mikael Fogelholm valehtelee kun sanoo, että heidän suosituksensa eivät ole laki, vaan että ne on tehty laitoksia varten, ei yksityisille ihmisille. No, laitokset lukevat niitä kuten lakeja ja sen seurauksena Suomessa on liikalihavia, Alzheimer-kuolemia, 2-tyypin sokeritautisia, eli diabeetikkoja, margariinin ja omega6-öljyjen aiheuttamia tulehduksia ja syöpiä liikaa, sekä statiinipotilaita liikaa ja niiden aiheuttamia ennen aikaisia kuolemiaa liikaa ja liian aikaisin.
Huomaatko, Kari, että tuossa toistat samaa klassista karppaajanarrattivia, jonka tueksi ei ole käytännössä mitään objektiivista todistusaineistoa. Ihanko oikeasti kaikki Suomen laillistetut ravitsemusterapeutit oikein painottavat että puolet energiasta pitää tulla hiilareista? Mihin tämä perustuu? Eivätkö he osaa ottaa huomioon edes sitä yksilöllisyyttä, mikä suosituksissa mainitaan mm. liikunnan osalta? Ihanko tosissasi väität että kaikkien leipien GI on sama? Kysehän ei niissä ole pelkästään hiilihydraatista, vaan täysjyväleivän sisältämistä muista ravinteista. Kyllä ruokavalio on muutakin kuin makroravinteita. Miksi suurille laitoksille suositukset ovat laki? Eikö resursseilla tai keittiöhenkilökunnan ammattitaidolla ole merkitystä? Ikävää, että äitisi saa huonoa ravintoa mutta tällaiset anekdootit eivät ole hyvää todistusaineistoa. Voisin jatkaa tätä vielä paljon pidempään mutta jos nyt ensin perustelet nämä kohdat niin jatketaan sitten…
Laitosruoka tulee keskuskeittiöistä. Näin on ollut noin 10 päiväkodissa ja 10 vanhainkodissa, joissa olen vieraillut viimeisen 2 vuoden aikana 4. eri paikkakunnalla. Sen tarkempaa tietoa ei minulla ole, koskeeko tämä ihan jokaista laitosta.
Keskuskeittiöstä tulevat ruuat lämmitetään ihmisille. Tämä koskee niin vanhainkoteja kuin päiväkoteja/kouluja, joitain todella harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Käsittääkseni laitosruokailua säädösten ohella säätelee nimenomaan laki.
Veisin allergisille lapsilleni mielelläni omat ruuat. Laitosruokailussa nimittäin korvataan halvimmalla mahdollisella vaihtoehdolla, jolloin lapsi joutuu syömään todella yksipuolista ruokaa. Itse tuotu ruoka suostutaan säilömään, mutta ruokaa ei saa lämmittää päiväkodissa, joten lapseni joutuisi syömään sen aina kylmänä.
Minä näen molemmissa kommenteissasi pelkästään sitä että laitosruokailussa on resurssiongelmia. Joko ruoan hinta yritetään pitää liian alhaisena ettei sillä saada kustannettua kunnollisia raaka-aineita tai sitten ei vain osata ja rahaa valuu muualle. Voin kertoa anekdootteja monista paikoista, missä ruokailu on toteutettu varsin laadukkaasti vaikka noudatetaan samoja suosituksia. Sinällään tällaiset kertomukset eivät kuitenkaan ole minkään arvoisia todistusaineistona.
Ja mitä sokeriin tulee, pointti oli siinä että spekuloit ihmisten lisänneen sokeria korvaamalla sillä jotain muuta. En ole löytänyt tälle tieteellistä näyttöä.
Eri leipien verensokeria nostava vaikutus kuvana
http://www.hindawi.com/journals/jnme/2012/184710/fig1/
Ja insuliinia nostava vaikutus
Miten tulkitsisit tätä hyvä Pauli?
http://www.hindawi.com/journals/jnme/2012/184710/fig2/
Siten että hämmästyttävää miten vähäisellä määrällä ylipainoisia miehiä silti saadaan pieniä mutta tilastollisesti merkittäviä eroja aikaan 🙂
Ongelma Suomessa ovat: Pekka Puska, Mikael Fogelholm eli Helskingin Yliopi
ston ravitsemustieteen laitos ja sen valheet, Ursula Schwab Itä-Suomen terveyden hävityksen terapiat, siis ns. Itä-Suomen Yliopisto ja Ursula valhekouluttamat ns. ravitsemusterapeutit, se on Suomen suurimpia lihottajia ja sairastuttajia. Matti Uusitupa Sydänliitto, ja Diabetesliitto, Valtion Ravitsemusneuvottelukunta, sen puheenjohtaja, Suomen vaikuttavin terveysvirkamies ja yksi maitorasvan terveellisyyden suurimpia valehtelijoita koko VRN:N kanssa. Koko VRN:n jengi puhuu vain omaan ja edustamiensa teolliisuustahojen, siis Raision, Bunge Finlandin ja Vaasan Oy:n ja Leipäteollisuus Oy:n sekä Valion kurri-lihotuslitkujen pussiin.
Käypä Hoito (lue Käypä Hautaus) suositukset suosittelevat aina vain tappavia lääkkeitä, kuten statiineja, verenpainelääkkkeitä, masennuslääkkeitä, sokeritautilääkkeitä, eikä koskaan terveellistä ravintoa eikä tervettä elämää. Koska terve elämä veisi lääkäreiltä työn ja ilmaiset lahjontamatkat, joilla lääketehtaat palkitsevaat innokkaat reseptien kirjoittajalääkärit.
Kas, toistat samaa narratiivia ilman mitään todisteita, kuin yllä olevassa kommentissasi 2v sitten 😀 Eiköhän palata taas 2v päästä asiaan.
Ymmärtääkseni Tomi söi saman verran kaloreita päivässä kuin ennen kokeilua. Se oli se juttu katsos.
Mistäs me muutkin voisimme saman asian ymmärtää? 🙂
Ymmärtääkseni.. Mistäs tästä on faktaa? Pari klippiä ruokailuista ei kerro mitään.
Oliko myös saman verran kulutusta?
Se että lihoatko vai laihdutko johtuu lähes pelkästään siitä että syöt enemmän/vähemmän kaloreita kuin mitä kulutat.
Jos makaa sohvalla, kun on “saatanan paha olo”, niin kulutushan siinä laskee. Tomi sanoi dokumentissa, että treenasi päivittäin, mutta kokeilun aikana en tiedä, oliko näin. Vaikka siis söisi saman verran kaloreita kuin ennen, niin pienentynyt kulutus voi selittää osan painonnoususta glykogeenin ohella. Jos lisäksi proteiinin saanti on muuttunut (pienentynyt), niin myös ruoan terminen efekti on tullut alaspäin.
Tomijan on siis saattanut syödä täysin mitä huvittaa, ruokavaliosta oli harmillisen vähän dataa näkyvillä. Kasvikset yms. loistivat täysin poissaolollaan, niin mainoskuvassa kuin myös itse ohjelmassa (jossain vilahti pari väsynyttä mustikkaa, tomaattia ja kurkkua). Veikkaan siis ihan villisti, että Tomin tulkinta ravitsemussuositusten mukaisesta ruokavaliosta on ollut ihan mitä sattuu ja tuloset erittäin tarkoitushakuisia.
Siten että hämmästyttävää miten vähäisellä määrällä ylipainoisia miehiä silti saadaan pieniä mutta tilastollisesti merkittäviä eroja aikaan
……………………………………………………
Jaa, että tällainen vastaus,hyvä Pauli? Et siis huomannut, että kaikki leivät,olivatpa ne täysjyvää vai ei, nostavat saman verran verensokeria?
ww.hindawi.com/journals/jnme/2012/184710/fig1/
Kyllä, sellainen vastaus hyvä Christian. Olennaista on käyrän alle jäävä pinta-ala (area under the curve, AUC), joka on tämäntyyppisissä mittauksissa se vertailtava suure.
Tästä linkistä selviää,kuinka S-insuliini nousee huimasti näillä täysjyvän puputtajilla
http://www.hindawi.com/journals/jnme/2012/184710/fig2/
Entäpä,jos tällainen postprandiaalinen tila jatkuu vuosikausia? Oletko varma,hyvä Pauli, että se on terveellistä?
No sitä pitää katsoa tutkimuksista, missä on seurattu täysjyvän puputtajia vuosikausia.
Sehän on helpottava tieto. Siinä tapauksessahan Tomin painonnousu on täysin lisääntyneen glykogeenin ja sen sitoman nesteen sekä suolen sisällön (josta osa ehkä terveellisiä kuituja?) lisääntymisestä. Eli epäterveellistä lihomista ei tullutkaan lainkaan, ellei sitten fyysinen aktiivisuus ja siten kulutus vähentynyt.
Pauli: No sitä pitää katsoa tutkimuksista, missä on seurattu täysjyvän puputtajia vuosikausia.
…………………………………………………
Hyvä Pauli, sana “Epidemiology” kertoo jo paljon noista tutkimuksista…
Niin kertoo. Sitten kun keksitään parempi tapa seurata isoja ihmisjoukkoja vuosi(kymment)en ajan, katsotaan niitä. Oletko sitä mieltä että epidemiologinen näyttö esimerkiksi sokerin haitoista on turhaa? Mitä jos verrataan samoilla menetelmillä tehtyjä epi-tutkimuksia täysjyvästä ja sokerista. Voisiko niistä päätellä jotain vaikka sen insupiikin tai muiden mekanismien vaikutuksen suuruudesta?
Kolesteroliarvoilla ei ole merkitystä, esim. LDL voi olla osaltaan ns. isopartikkelista eli ihan hyvää kolesterolia, joten sen arvot ovat kyseenalaisia. Triglyt ovat ne tärkeimmät, pysyivät ihan rajoissa kuitenkin eli alle yhden. Sokereita olis voinut ottaa aamuisin ennen syöntiä ja pari tuntia ruoan jälkeen. NOin lyhyellä ajalla ei pitkän sokerin arvot paljon ehtineet muuttua.
Olet väärässä. Olen itse tehnyt väitöskirjan valtimotautiin liittyen ja kumonnut kolesterolimyyttejä esimerkiksi täällä. Seuraan päivittäin aiheen ympäriltä julkaistavaa tutkimustietoa ja jaan sitä myös Twitter-tililläni. Jos sinulla on jotain mullistavaa uutta tietoa partikkelikoosta, kuulen kyllä mielelläni 🙂
Minun kokonaiskolesterolini on lähes 8 ja lääkäri ehdotti statiineja. Enpä suostunut vaan pyysin ApoA/ApoB-koetta. Tulosten tultua lääkäri lopetti puheet statiinien tarpeellisuudesta. Mistä mahtoi johtua hyvä Pauli?
ApoB/A1-suhde on useiden suuriin potilasaineistoihin perustuvien tutkimusten mukaan muita lipiditutkimuksia (Kol- tai Kol-LDL-tutkimus tai laskennalliset suhteet Kol/Kol-HDL ja Kol-LDL/Kol-HDL) parempi sydän- ja verisuonitautien (akuutti sydäninfarkti, aivovaltimotauti, perifeeriset valtimotaudit) riskimittari. Apolipoproteiinimääritykset ovat selvimmin hyödyllisiä ylipainoisilla, metabolista oireyhtymää ja tyypin 2 diabetesta sairastavilla
uslab.fi/ohjekirja/20706.html
Näillä tiedoilla kukaan ei voi spekuloida, mistä tuollainen asia johtuu, hyvä Christian 🙂
Hyvä Pauli, eipä lääkärikään spekuloinut,vaan jätti statiinireseptin kirjoittamatta!
Ai niin ja jäi vielä kertomatta, että myös “paha LDL” oli huimaavan korkea…
Reinman siteeraaman pätkän
“ApoB/A1-suhde on useiden suuriin …”
keskeiset ongelmat ovat se, että a) riskimittari ja hoitotavoite eivät ole synonyymejä (LDL-C on toki huonompi riskimittari kuin kattavampi lipidipaneeli mutta hoitotavoitteena ensisijainen, etenkin mikäli se on “huimaavan korkea”) ja b) ym. kaltaisen mittarin keskeisin hyöty tulee riskin arvioinnissa sellaisilla joilla esim. LDL-arvo aliarvioi riskiä – esim. ne DM2-potilaat yms.
Täsmälleen näin, Mie. LDL-hiukkasen juuttuminen valtimon seinämään on yksittäisen plakin muodostumisen kannalta välttämätön ensiaskel. Se ei silti tarkoita sitä, että se myös ennustaisi kaikkein parhaiten sitä, koska tuo kyseinen plakki poksahtaa. Se kyllä ennakoi sitä kohtalaisesti mutta tarkempiakin mittareita on. LDL:n alentaminen (ja alhaalla pitäminen) on myös hoidon ja ehkäisyn kannalta osoittautunut erittäin tehokkaaksi mutta sekään ei tarkoita, etteikö parempia vielä voisi löytyä.
Odotin ko.ohjelmaa suurella mielenkiinnolla, mutta jo hyvin lyhyen katsomisen jälkeen kävi ilmi että kyseessä oli täysin fanaattinen ja yksipuolinen “minä ja minun tottumukseni ovat ainoita oikeita” -juttu. Lopputuloksethan olivat hyviä,mutta ne yritettiin maalata väkisin huonoiksi. Ja voisi jotenkin ajatella jokaisen aikuisen ihmisen ihan itse käsittävän, että jos joku ruoka-aine ei sovi niin sitä ei syödä. Suuri pettymys oli ohjelma.
Kyllä kokko enimmäkseen halusi tuoda esille että ihminen voi elää terveellisesti myös ilman sitä viljaa ja tai maitotuotteita. Samoin myös syömällä voita. Ruotsissa tämä on ihan sallittua tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Täällä se on jotenkin niin pyhä asia?
En näe asiaa noin. Syy on siinä, että jos hän todella olisi halunnut näyttää että voi elää terveellisesti myös ilman viljaa ja maitotuotteita, koko lähtöasetelma olisi voitu tehdä “toisinpäin”. Esimerkiksi niin että otetaan ihminen joka noudattaa keskivertosuomalaisen ruokavaliota ja laitetaan hänet Kokon dieetille. Riippuen henkilöstä, kunto olisi voinut parantua monellakin tasolla. Mukana ei olisi välttämättä tarvinnut olla mainintaa ravitsemussuosituksista lainkaan. Nyt tässä luodaan selkeä kilpailuasetelma, jossa vielä pyritään tietoisesti mollaamaan suosituksia (vrt. Kokon raivonsekainen purkaus siitä miten kaikesta tulee saatanan paha olo eikä paska ruoka ravitse ketään).
Mikään ei suosituksissa ole “pyhä” asia. Onhan viljaton ja maidoton täälläkin sallittu – ei vain vielä varsinaisten suositusten tasolla. Jos ruotsissa näin on, näkisin mielelläni sen omin silmin ja vieläpä tutkimusviitteet joihin ne pohjaavat. Jos sellaisia on, muun maailman tutkijat ovat tulkinneet ne eri tavoin kuin ruotsalaiset.
Ei ole valitettavasti sallittu lastemme kohdalla. Ei myöskään sokeriton ruokavalio. Näiden haitoista on tutkimuksia liittyen mm. ADHD/autismi -lapsiin (joita itselläni on ja olen omin silmin nähnyt ko ruokavalion vaikutuksen). Minun lapseni eivät voi valita. Eivät myöskään sitä, käyttävätkö margariinia.
Helppohan se on aikuisen ihmisen puhua. Minulle on ihan samantekevää, miten esimerkiksi sinä syöt, mutta ei se, miten meidän lapsemme syövät ja miten minun lastenin on pakko syödä ravitsemussuositusten vuoksi. Ne antavat oikeutuksen huonolle ruualle, jota kouluissa tarjotaan, esimerkiksi makkaralle. Se ei ole hyvien ruokien joukossa missään, mutta koska se ravintopyramidissa oikeutetaan, sitä ilolla halpana ruokana lapsille tarjotaan kouluissa ja päiväkodeissa paljon.
Laajennan tätä myös hieman… Miksi ajattelet, että diabetes on lisääntynyt niin vahvasti? Onko kyse ihan puhtaasti siitä, että karkkia on helposti saatavilla? Minun lapsuudessani se oli harvinainen ja meillä syötiin välillä sokeria purkista, leivottiin harva se päivä… ja myös karkkia. Eikö sillä mielestäsi ole mitään tekemistä ravitsemussuositusten kanssa? Että joku ko ruokavaliossa ei pidä nälkää – kun rasva poistetaan, korvataanko se sokerilla?
Huoli lapsista on tietysti aiheellinen mutta lliittyy tähän dokumenttiin vain hyvin etäisesti. Kuinka monta ateriaa lapsesi syö viikossa ja kuinka monta niistä tarjotaan laitoksessa? Kun suhteutat tämän viikko-, kuukausi-, ja vuositason ravitsemukseen, voit varmastikin nähdä että kyllä niitä tekijöitä on vähän muuallakin. Kuinka monta prosenttia tarjotuista ruoista sisältää makkaraa? Toisin sanoen, peräänkuulutan laajempaa perspektiiviä.
Diabeteksen lisääntymiseen on paljon syitä, joista valtava sokerin määrä on yksi. Henkilökohtainen anekdoottisi lapsuudestasi ei valitettavasti vakuuta minua, sillä tilastojen mukaan kulutus on ollut parina viime vuosikymmenenä tasaisessa laskussa. Palettiin liittyy myös fyysinen aktiivisuus, istumatyön määrä, elinikä, jne.
Päiväkodissa lapsi syö yli puolet päivän aterioista. Suurin osa 5 päivää viikossa. Muistetaan vielä, että puhutaan jopa alle vuoden ikäisistä lapsista, joille minkä hyvänsä vaikutus on varmasti suurempi. Se, että tekijöitä on muuallakin, ei poista sitä, että tekijöitä on vahvasti myös laitosruokailussa. Itse asiassa Foelholmkin myönsi tässä dokumentissa, että laitosruokailussa on ongelmia.
Sinällään, vaikka lapsi söisi vain yhden aterian ko laitoksessa, joka sisältää jotain, mille hän esimerkiksi perinnöllisistä syistä on yliherkkä/suolisto huonossa kunnossa, määrä on liian suuri, kun se toistuu päivittäin.
Tuon linkin takana kerrottiin tapahtuneen hidasta laskua, tilastot ulottuvat tosin vain 90-luvulle, joten se ei ihan yllä lapsuuteeni. Sen sijaan Laatikainen mainitsee sokerin merkittävänä syynä 2. tyypin diabetekselle. 1. tyypin tekijöistä löydän mainintana muun muassa lehmänmaidon eri lähteistä. Se sama maito, jota kehotetaan juomaan useita laseja päivässä ja jota Valio mainostaa kouluissa maitotukea vastaan.
En löydä, mitä tuohon sokerimäärään on laskettu, joten tilastoon muuten vaikea ottaa kantaa ja miten se suhteutuu esimerkiksi lapset – aikuiset.
Eikös Kokolla ole jo tuhansien ihmisten kokemus siitä miten hänen juttunsa heillä toimii? Miksi hän olisi halunnut sitä vielä todistaa televisiossa, kun meillä on siitä ihan tutkimuksiakin. http://www.dietdoctor.com/low-carb/science
Ruotsin Sosiaalihallitus laillisti VHH (LCHF) tyyppisen ruokavalion jo vuonna 2008 diabeteksen hyväksyttynä hoitokeinona. Tästä saa esim lisää suomeksi: http://sundqvist.blogspot.fi/2008/01/ruotsalaisille-aikuistyypin.html
Minusta Kokko toi juuri sitä esille mitä pitääkin, miksi ravitsemussuositukset ovat niin tiukat? Varsinkin jos yhä enemmässä määrin niin terveille kuin sairaille löytyy sellainen ruokavalio joka ei suosituksiin mahdu? Ja kun ei enää puhuta yksittäistapauksista vaan ihan tuhansista. Tietysti ravitsemussuositukset pohjautuvat tutkittuun tietoon, mutta eikös tuolla yllä olevassa linkissä niitä ole jo ihan mukavasti?
Samoin jos menee vähänkään Suomen rajojen ulkopuolelle, niin keskustelua löytyy paljon voimakkaammin. Täällä asiasta ei edes keskustella. Vaan pidetään vanhoista uskomuksista kiinni. http://turpaduunari.fi/englannissa-alkoi-ruokavallankumous-suomen-media-vaikenee/
Minusta on mielenkiintoista että koet suurta tarvetta puolustella Kokon touhuja käyttämällä siihen omaa arvokasta aikaasi ja vielä näin juhannuksen alla 🙂 Hän on varmasti itse täysin kykenevä vastaamaan omasta puolestaan, eikö? Olen esittänyt monia kysymyksiä monia eri reittejä pitkin ja odottelen vastauksia.
Joka tapauksessa, oletko ihan oikeasti sitä mieltä että kun joku vaan sanoo että hänellä on kokemusta tuhansista ihmisistä niin asia on sillä pihvi? Tottakai vhh:sta on myös hyviä tuloksia ja joillekin se sopii. Kirjoituksessani ei edes ollut kyse VHH:n toimivuudesta.
Miksi pidät suosituksia tiukkoina kun esimerkiksi rasvan saannin suhteen vaihteluväli on 25-40%? Kaipaisin myös objektiivista lähdeviitettä sille että nämä tuhannet ihmiset jotka löytävät toimivan ruokavalion, pystyvät myös noudattamaan sitä.
Mitähän me tässäkin juuri teemme, ellei keskustella? Hyvin sujuu Suomen rajojen sisäpuolellakin 🙂
Kiitos tästä kirjoituksesta! Ihana lukea analyyttistä ja faktoihin perustuvaa tekstiä. Olenko muuten ainoa, joka kiinnitti huomiota Tomin hapenottokykyyn? VO2max oli vain keskimääräinen (noin 42 ml/kg/min), ottaen huomioon että kyseessä on tiukassa kondiksessa oleva pt. Pohdin, että olisikohan hiilihydraattien minimaalisella pitkäaikaisella saannilla tähän vaikutusta?
Kiitos palautteesta! Mietin kyllä tuotakin mutta itse ajattelin että ehkäpä se liittyy enemmän aerobisen treenin määrään. Joissakin pätkissä näytetään Kokkoa mm. lenkkeilemässä mutta voihan olla että on viime aikoina panostanut enemmän voimaharjoitteluun.
Tiedoksi kommentoijille: muutamat ovat yrittäneet lähettää kommentteja jotka eivät sisällä mitään muuta kuin linkin tai linkin ja pari sanaa. Se ei mielestäni ole hyvää keskustelua, joten lisäättehän linkkien ympärille ihan aidosti omia ajatuksianne myös 🙂
TK voisi keskittyä ihmisten tsemppaamiseen ja innostamiseen liikunnan saralla ja jättää huonot ruokaohjeet (voi, eläinrasvat, runsas eläinproteiini ja punainen liha) pois. Koska tuolla menolla ihmiset saadaan kolesterolilääke kuntoon (salaliittoko?), vaikka ulkoapäin näyttäisikin voivan erinomaisesti. Viitaten TK:n kolesteroliarvoihin, jotka 30 päivän kokeilulla sai niukasti alle suositellun maksimin 5, kun taas hänen ruokavaliollaan oltiin jo yli. Liikaa kananmunia?
“Itse asiassa ainoa selkeästi merkittävä muutos on tapahtunut ”pahan” LDL-kolesterolin määrässä, mikä laski n. 30%.”
Ainoa merkittävä muutos? Kaverin painohan nousi 6 kg.
“Ruokavaliossa oli siis mukana elementtejä, joita ehdottomasti kannattaisi jättää mukaan.”
Pauli, väität, että Kokon kokeilun todistusarvo on nolla sekä painon nousun, että hänen muutoin kehnon vointinsa kohdalla, mutta todistusarvoa kuitenkin löytyy LDL:n muutoksen suhteen.
Eikövätkö nämä väitteesi ole toisensa poissulkevia?
Onkos Paulillakin mukana epätieteellistä ennakkoasennetta?
Sami Uusitalo
dipl. ins. Espoo
Kiitos korjauksesta, Sami. Viittasin merkittävällä merkittäviin veriarvoihin. Korjasin sen tekstiin.
Mitä tulee sen muutoksen todistusarvoon, se tulee tulkita oikeassa kontekstissa ja ottaa huomioon mikä on uskottavin selitys havainnon takana. Painon nousulle pidän esittämääni hypoteesia todennäköisempänä kuin sitä että paino olisi esimerkiksi pelkkää läskiä joka muodostuu isokalorisella ruokavaliomuutoksella. Muut veriarvojen muutokset voivat nähdäkseni mahtua satunnaisvaihtelun/mittavirheen piikkiin mutta -30% pudotus LDL:ssä ei. Tällöin pitää miettiä, mikä on todennäköisin selitys kyseiselle havainnolle. Itse pidän esimerkiksi tyydyttyneen rasvan korvaamista tyydyttymättömällä.