Oman vaikutelmani mukaan Arman Alizad on hieno mies. Näin hänet ensimmäisen kerran jo legendaarisen MoonTV:n aikoihin. Jo silloin miehen huumorintajussa ja esiintymisessä oli jotain, mikä vetosi minuun. Sen jälkeen olen katsonut suurella mielenkiinnolla kaikki Kill Armanin jaksot sekä Viimeisen ristiretken. Olen myös seurannut Armania sosiaalisessa mediassa ja paitsi naureskellut vitseille mutta myös arvostanut satunnaisia syvällisempiä pointteja.
Uusin sarja, Pohjantähden alla, kuvataan puhuttelevaksi dokumenttisarjaksi Suomesta ja suomalaisuudesta. Olen katsonut melkein kaikki jaksot ja suurimmaksi osaksi pitänyt näkemästäni. Kodittomuusjaksossa tippa nousi linssiin. En edes antanut kohua herättäneen Cannonball-jakson häiritä. Ymmärrän kyllä sen ja muutamien muiden jaksojen keräämän kritiikin mutta olen ottanut kaiken jo lähtökohtaisesti käsikirjoitettuna viihteenä, jossa ei yritetäkään antaa aiheesta kokonaisvaltaista, objektiivista kuvaa. Uusimman jakson aiheena oli aikaisemmista hieman poiketen terveys – erityisesti ravitsemus.
Arman haluaa herättää ohjelmallaan keskustelua valitsemistaan aiheista. Joten keskustellaan.
Ravitsemusjakso aiheutti jo etukäteen mielenkiintoa sosiaalisessa mediassa. Tulihan etukäteen tieto, että siinä vierailee mm. personal trainer Tomi Kokko, joka tuli laajempaan tietoisuuteen ravitsemussuosituksia koskevalla kokeilullaan. Ainakin itselleni oli myös entuudestaan tiedossa että Armanilla on jonkinlaisia sympatioita erilaisia ravitsemustieteen toisinajattelijoita kohtaan. Mietin että saapa nähdä, mitä tästä tulee – nimenomaan tieteen ja kriittisen ajattelun näkökulmasta.
Jännitys tiivistyi ja koitti hetki, jolloin jakso vihdoin tuli ulos. Nauliinnuin TV:ni ääreen valmiina kirjaamaan muistiinpanoja.
Jakso paljastuikin juuri samaksi, kuin tähänkin asti: käsikirjoitettua viihdettä, joka ei edes pyri objektiivisuuteen. Tällä kertaa se kuitenkin häiritsee minua. Kerron tarkemmin miksi, mutta ensin lyhyt tiivistelmä ohjelman kulusta muutamine sivuhuomioineen joko kertauksena tai niille, jotka eivät jaksoa ole katsoneet.
Arman ilmoitti etukäteen, että ohjelman tärkein viesti on että “kehon jokainen solu on täysin riippuvainen siitä, mitä suuhunsa laittaa”.
Tämähän on yksinkertainen biologinen itsestäänselvyys. Emme pysty esimerkiksi yhteyttämään energiaa auringonvalosta, joten kaikki solut todella ovat riippuvaisia ravinnon mukana tulevasta energiasta ja rakennusaineista. Etukäteen odotin siis esimerkiksi sitä, että perusteltaisiin ohjelmaan valittu näkökulma ja haastateltavien valinta.
Sitä ei näkynyt.
Sen sijaan, jakso starttaa tekstimuodossa esitettävillä synkillä diabetesluvuilla. Seuraavassa hetkessä äänessä onkin herra nimeltään Peter Flander. Kuka? Vasta pikainen googletus paljastaa, että kyseessä on syövän vaihtoehtohoitoja tukevan Petra Foundationin hallituksen puheenjohtaja. Hän puhuu mm. siitä, kuinka ravinnossa on nykyään paljon lisättyä sokeria ja että ruokateollisuuden on helppo valmistaa paljon hiilihydraatteja sisältäviä tuotteita.
Tämän jälkeen ruutuun astelee, kukapa muukaan kuin itse Antti Heikkilä. Hän lataa tuttuun tapaansa tiskiin narratiivin, jossa lopulta 20 miehen joukko määrittelee kaiken terveellisen maailmassa. Seassa mainitaan myös, kuinka ruoka- ja lääketeollisuus “omistavat toisiaan ristiin” ja että huipulla on lopulta kymmenen firmaa jotka hallitsevat kaikkea. Heikkilä toistaa myös kuluneen myytin siitä että hiilihydraatit aiheuttavat lihomista nostamalla insuliinia.
Nämä ovat tietenkin poikkeuksellisia väitteitä, jotka vaatisivat poikkeuksellisia todisteita. Heikkilän tyyliin ei kuitenkaan kuulu todisteiden käyttö ja silloin kun hän niitä käyttää, hän sortuu toistuvasti loputtomiin asiavirheisiin. Hänellä on oma kirjakustantamo ja terveysklubi, joka kustantaa lähes 300€/vuosi. Heikkilän tyyliin kuuluu myös sensuroida kriittinen keskustelu sosiaalisessa mediassa ja omassa blogissaan. Nämä kaikki viittaavat siihen, että hän joko 1) on vilpittömästi omasta mielestään hyvällä asialla mutta ei ymmärrä tieteellisiä tutkimuksia tai 2) hän johtaa lukijoitaan tietoisesti harhaan vakiinnuttaakseen asemaansa vaihtoehtoisena auktoriteettina. Olipa kumpi tahansa lähempänä totuutta, tiedonlähteenä Heikkilä ei valitettavasti ole erityisen luotettava. Uusimman ilmoituksensa mukaan Heikkilä aikoo lopettaa bloginsa pitämisen. Saa nähdä, jäikö tämä siis hänen viimeisten julkisten esiintymisten joukkoon.
Joka tapauksessa, ei siis lainkaan vakuuttava startti.
Seuraavaksi homma menee tasolle ‘cool story, bro’, eli turvaudutaan anekdoottiin. Ääneen pääsee näyttelijälegenda Aake Kalliala. Hän on pudottanut Heikkilän opeilla 26kg ja saanut myös vähennettyä diabeteslääkkeitään merkittävästi. Loistavaa! Olemme varmasti kaikki onnellisia Aaken puolesta mutta valitettavasti hänen subjektiivinen kokemuksensa ei ole hyvää todistusaineistoa. Monet tärkeät yksityiskohdat, kuten veriarvot ja tarkat lääkitykset jäävät piiloon. Ei siis sillä, etteikö ruokavalio olisi voinut toimia hyvin, vaan voisiko se olla vielä parempi. Esimerkiksi suosimalla enemmän kasvirasvoja voin (jota Aake kyllä toteaa käyttävänsä vain “säädyllisesti”) ja kookosrasvan sijaan. Diabeetikolle mm. kolesteroliarvojen tarkkailu on erityisen tärkeää.
Aaken jälkeen kuullaan jälleen Heikkilää, joka lataa paljon järkeviä itsestäänselvyyksiä (sokerin ja keinotekoisen ruoan välttely) maustettuna lisäannoksella insuliinihuuhaata (kts. edellä linkattu Lihastohtori-blogin artikkeli).
Lopulta haastateltavaksi tulee henkilö, jolla on oikeasti vakuuttavat tieteelliset meriitit ottaa keskusteluun kantaa – Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen professori Erkki Vartiainen. Hän antaa selkeän ja kiihkottoman esityksen, jossa nostaa lihavuuden/kansanterveysongelmien syiksi mm. vähäisen fyysisen aktiivisuuden, ruoan ylitarjonnan ja vähäisen kasvisten syönnin. Hän myös mainitsee, että suomalaisten elinikä on kasvanut merkittävästi sitten sotien jälkeisten vuosikymmenten. Vartiainen toteaa myös, että ravitsemussuositukset ovat hyvin “väljät”, joiden piiriin mahtuu monenlaisia yksittäisiä aterioita ja ruoka-aineita. Vartiainen antaa tiedemiehen tyyliin tutkijoiden konsensuksen – se on eri asia kuin pelkkä mielipide.
Hieno homma! Nyt varmaan riittää ja homma voidaan pistää pakettiin. Tutkimusnäyttö on suurimmalta osalta selkeää; tiedetään pääpiirteissään mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Suosituksia ei ole tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi, vaan väestötason ohjenuoraksi. Arman toteaakin tässä vaiheessa olevansa “ristitulessa”. Hänen korvaansa suositukset kuulostavatkin järkevältä, kunhan niitä ei ota liian kirjaimellisesti.
Valitettavasti homma ei jää tähän, vaan näkökulmia löytyy edelleen.
Tapaamme “elämäntapamuutosekspertti” Tomi Kokon. Hän ryöpyttää kansan ruokailutottumuksia ja suosituksia perustuen yhteen suureen logiikkavirheeseen: hän olettaa että suomalaiset noudattavat ravitsemussuosituksia. Jos hänen mielestään esim. viljatuotteet ovat merkittävä haittatekijä kansanterveydessämme, sehän vaatii sen että suositukset toteutuvat, eikö vain? Näin ei kuitenkaan ole. Suomalaisista vain muutama hassu prosentti noudattaa annettuja suostuksia, joten kuinka ne voivat olla syypää sairauksiimme? Itse asiassa ravitsemussuositukset ovat hyvin samankaltaiset ympäri maailmaa ja tutkimusnäyttö osoittaa että niihin sitoutuminen on käytännössä aina yhteydessä parempaan terveyteen. Kokon argumenteilta putoaa pohja ja senkin jälkeen hänen “dokumenttinsa” jää yhdeksi anekdootiksi muiden joukkoon. En kuitenkaan ole nähnyt sitä, joten en ota kantaa siihen tai Kokon muihin argumentteihin. Varmasti joukossa on paljon hyvääkin asiaa. (lisäys 1.6.16: muita Kokon argumentteja suosituksia kohtaan on ruodittu hyvin täällä)
Välissä Antti Heikkilä pääsee jälleen puhumaan ravinnosta ja geeneistä, jonka jälkeen Arman toteaa “tarvitsevansa ehdottomasti lisää mielipiteitä” – ohjelman ja koko aihepiirin kaikkien ongelmien alku ja juuri.
Ohjelman loppupuolella kuulemme vielä yksityisen antioksidanttiklinikan lääkäriä, superfood-guru Jaakko Halmetojaa sekä taiteilja Jani Leinosta. Tässäkö se anti siis on? Missä on minun mummoni mielipide kurkkupastilleista tai kaverini kaiman juopon serkun näkemys? Ohjelma-aika loppui ilmeisesti kesken. Kaikilta Pohjantähden alla asuvilta ihmisiltä ei ehditty kysyä näkemystä Oikeasta Ravitsemuksesta. Olisi edes muutama ravitsemusterapeutti tai tutkija vielä saatu joukkoon.
Lopussa Arman vaikuttaa silminnähden hämmentyneeltä. Hän toteaa ruoasta tulleen kuin uskonto – kaikki haluavat tehdä asian omalla tavallaan.
Ja siinäpä se ongelma taas onkin.
Ravitsemus ei määritelmänsä mukaan ole uskonto. Se on monimutkaista luonnontiedettä, johon on tarjolla yliopistotasoista koulutusta mutta lisäksi kokonaisia tutkijan työuria. Sitä ovat tehneet tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ympäri maailmaa. Ja sitten on ne ihmiset, jotka ovat tehneet ravinnosta uskontonsa – heille tärkeintä ei ole tieteellinen tutkimustieto, vaan karismaattiset saarnaajat, tarinat, myytit, enkelit ja demonit.
Ihmisen yksilöllisiä kokemuksia ei pidä väheksyä. Erityisesti silloin kun ne tuottavat mainioita tuloksia (a la Aake Kalliala). Mutta niistä ei missään nimessä pidä vetää yhtään sen pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Kertomuksista ei voida koskaan saada irti kaikkea olennaista tietoa ja havaitulle vaikutukselle voi olla monta selitystä. Maailma on täynnä erilaisia dieettejä ja poppaskonsteja laihtumiseen ja paremman terveyden saavuttamiseen. Soppa on valmis siinä vaiheessa kun kaikkien henkilökohtaiset kokemukset nostetaan samanarvoiseen asemaan. Syntyy tasapainoharha (engl. ‘false balance’), joka on klikkiotsikoinnin ohella yksi nykymedian pahimmista synneistä. Olen itse kirjoittanut omia ajatuksiani tasapainoharhasta eroon pääsemisestä täällä.
Toinen keskeinen ongelma Armanin ravitsemusjaksossa on kaksinaismoralismi: ruokateollisuus nostetaan toistuvasti kaiken pahan alkusyyksi puhtaasti rahan vuoksi. Samalla ei tiedosteta lainkaan sitä että jaksossa esiintyvät ihmiset tekevät lähes poikkeuksetta elantonsa tarjoamalla näitä vaihtoehtoisia näkemyksiä. Erkki Vartiaisen tieteeseen perustuva maltillinen näkemys hukkuu raflaavampien puheenvuorojen sekaan. Jaakko Halmetoja on kyllä pirteän oloinen kaveri ja muistaa paljon kasvibiologisia termejä, joilla saa itsensä kuulostamaan uskottavalta mutta miksi se riittää? Itse isossa viestissä ei sinällään ole vikaa; onhan käsittelemättömien kasvisten runsas syönti hyvä idea (lukuunottamatta sitä että niitä lähtisi etsimään metsästä, ellei TODELLA tiedä mitä tekee). Lähiruoka ja pienyrittäjien tukeminen ovat jees eikä eettisiä/ekologisiakaan näkökulmiakaan tule unohtaa. Olisi tärkeää muistaa, että ravitsemussuosituksissakaan ei kehoiteta tukemaan niitä pahimpia pahiksia: pikaruoka-, makeis-, leivonnais-, virvoitusjuoma- yms teollisuuksia. Eikä kovinkaan moni pääse kirjoittelemaan mullistavia kirjoja promoamalla tylsiä ravitsemussuosituksia – toisin kun erilaiset gurut ja vaihtoehtoasiantuntijat.
On myös muistettava sellainen käytännön seikka, että erilaisten superfood-pirtelöiden pyörittely ei kuitenkaan ole välttämätöntä erinomaisen terveyden saavuttamiseksi, eikä se kaikkien kohdalla ole mahdollistakaan. Monen elämä kohenisi varmasti pienemmilläkin säädöillä, kuten riittävällä unella, roskaruoan vähentämisellä ja säännöllisellä liikunnalla. Kun Isot Asiat ovat kunnossa, voi tarkistaa, vieläkö on mielenkiintoa/tarvetta puuhastella spirulinan kanssa. Sokerin ja einesten välttely sekä runsas kasvisten syönti ovat myös virallisten ravitsemussuositusten mukaisia seikkoja. Mitä jos ensin kansakuntana opeteltaisiin seisomaan, ennen kun lähdetään juoksemaan? Ei tarvittaisi tällaista vastakkainasettelua ja homma selkeytyisi merkittävästi.
En anna tämän häiritä. Pidän edelleen Armania mainiona mediapersoonana. Minulla ei myöskään ole mitään ohjelmassa esiintyneitä henkilöitä kohtaan vastaan. Uskon että monen kanssa löytyisi valtavasti mielenkiintoista juteltavaa ja olisikin itse asiassa mahtavaa päästä vaihtamaan herrojen kanssa ajatuksia. Olen kriittinen mutta kaikella kunnioituksella 🙂
Ruokajakso ei valitettavasti edistä vallitsevaa ravitsemuskeskustelua millään tavalla. Sen sijaan se osoittaa mainiosti juuri sen, miksi mitään edistystä ei tapahdu – keskustelusta puuttuvat standardit ja pelisäännöt. Kuka tahansa kelpaa asiantuntijaksi ja mikä tahansa mielipide on tasa-arvoinen. Ja kun ihminen vielä itse kokee, että homma on sekava, hän voi pahentaa tilannetta tekemällä niin sanotusti armanit ja todeta tarvitsevansa lisää mielipiteitä.
Kiitos! 🙂 Näihin sanoihin ja ajatuksiin on helppo yhtyä. Itse jäin pohtimaan et kyllä meillä ravitsemustieteen ammattilaisilla on peiliin katsomisen paikka, kun koko Pohjantähden alla ei saatu sanan puolikastakaan kuulumaan. Kenties sekin kertoo tästä nykyisestä ruokakeskustelun tasosta. Olemme tilanteessa jossa näyttelijä on asiantuntija sanomaan (muistista lainaten): jos valkoinen sokeri keksittäisiin nyt se ei saisi edes myyntilupaa – niin myrkky se on.
Totta. Kyllä tässä on asiantuntijoillakin paljon opittavaa. Nykypäivänä ei voi istua norsunluutornissaan ja olettaa, että ohjeet niellään sellaisenaan. Ihmiset ovat kriittisiä ja se on pelkästään hyvä asia. Vielä kun opittaisiin olemaan kriittisiä myös itseä ja kriitikoita kohtaan. Tässä asiassa yritän kantaa vaatimattoman korteni kekoon tämän blogin muodossa 🙂
Surullista luettavaa, ja hävettää järjestelmällinen tyhmyys tässä kirjoituksessa, ei viitsi edes kommentoida. Onneksi ja toivottavasti Antti Heikkilän kirjoituksia ja kokemuksia tullaan kuulemaan vastaisuudessa enemmän, ja sensuuri suomessa loppuu.
Pirkko
Kiitos rakentavasta kommentistasi, Pirkko Eerikäinen! Olisi toki ollut mukava kuulla lisää perusteluja järjestelmälliselle tyhmyydelleni. Enhän muuten opi. Mietin myös että missä sitä sensuuria on, lukuunottamatta Antti Heikkilän blogia ja facebook-sivua? Siellähän ne kriittiset äänet vaiennetaan hyvinkin tehokkaasti.
Kuka sinun mielestäsi on Asiantuntija ja mikä hänet tekee asiantuntijaksi? Eikö Tomi Kokko esimerkiksi ole asiantuntija kun hän vuosittain auttaa useita satoja/ellei tuhansia ihmisiä elämään terveellisemmin ja tekemään haluamiaan terveyteen ja ravintoon liittyviä muutoksia? Ihmiset myös äänestävät jaloillaan (tai kukkarollaan) ja tuskin ostaisivat hänen valmennuksia ellei ne ole toimineet.
Onko mielestäsi maailma edelleen niin vanhanaikainen, että muodollinen koulutus yliopistossa on ainoa mittari asiantuntijuuteen? Eikö Halmetoja ole asiantuntija kun hän tekee työtään sydämmellä ja on uppoutunut näihin asioihin opiskelemalla suuremmin kuin moni muodollisessa ravintotieteiden ynms. opetuksessa oleva kyllästynyt opiskelija?
Halmetojaa olen seurannut useita vuosia ja hänellä on erittäin hyvä sanoma sille miten niitä ravinto ja terveysmuutoksia laitetaan tapahtumaan: Keskity lisäämään ravintoosi jotain hyvää ja terveellistä, mutta myös hyvänmakuista. Se on toiminut minulla ja useilla kavereillani ja se näyttää toimivan edelleen tosi hyvin monilla muilla. Kun keskityt luomaan sen salaatin, joka on paitsi helvetin hyvä, mutta myös terveellinen (tai smoothien) niin nämä lisäykset automaattisesti ajan kuluessa korjaa sun ruokavalio ja huonot asiat tippuu pois.
Mitä superfoodeihin tulee, niin oletko elänyt kuukausia syöden superfoodeilla boostattuja smoothieita? Ehkä se on se lisä juuri jota suomen kansa kaipaa.. Enemmän mustikoita smoothieihin. Ja tästä lähtökohdasta käsin on helppoa tiputtaa se sokeri pois, koska sitä ei tarvita, on hunaja, on stevia jne. parempia vaihtoehtoja. Jäätelö ja kakkuja voi tehdä terveellisesti siten, että ne on myös maistuvampia kuin epäterveelliset vaihtoehtonsa.
Tiedän myös ystäviltäni jotka opiskelevat muodollisessa yliopistossa ravintotieteitä, että kuinka hitaasti kehitys siellä etenee. YLiopistot ovat byrokraattisia ja hitaita paikkoja, jonne kehitys tulee myöhässä.
Tieteessä toinen asia on myös se, että minkälaisen tutkimuksen tahansa on mahdollista saada maksamalla.
Monetkaan näistä virallisen tiede-asiantuntijoiden viittaamista tutkimuksista ei itseasiassa ole tehty noudattamalla tieteellistä menetelmää vaan niissä on tehty referaatteja ja mielipiteitä. Rahalla saa mitä vain tutkimusta.
Katsotaan, että mitenkä olet perillä tieteellisistä tutkimuksista? Voisitko laittaa kommenttina tähän vaikkapa 5 mielestäsi erittäin pätevää ja tieteellisesti uskottavaa tutkimusta liittyen näihin aiheisin. Oletko tehnyt tätä etsimistyötä vai uskotko vain tiede auktoriteettia eli henkilöä joka puhuu tieteen suulla? (tai valitettavasti joskus ison rahan suulla).
Hyvä teksti muuten. Hienoa, että on monenlaisia näkökulmia. Kiitos. Keskustelua on hyvä olla!
“Rahalla saa minkälaisen tutkimuksen tahansa” -periaate kyllä toimii enemmän juuri tuolla vaihtoehtopuolella, tehdään yksi tutkimus ja vedotaan siihen. Asiantuntija osaa erottaa moisen pätevästä tutkimuksesta. Vai ovatko kaikki maailman sadattuhannet tutkijat salaliitossa?
Kiitoksia perusteellisesta kommentista, V!
Nostat paljon pointteja, joihin en valitettavasti nyt ehdi kaikkiin syvällisesti pureutua. Huomaan kuitenkin, että et ehkä ole lukenut blogiani aikaisemmin. Täällä kirjoitan kriittisestä ajattelusta, jossa kyllä otetaan huomioon paitsi lähdekritiikki, myös omien tietojen/ymmärryksen rajat. Mitä tulee auktoriteetteihin ja asiantuntijuuteen, olen kirjoittanut siitä täällä. Sidonnaisuuksista ja taloudellisista vaikuttimista puolestaan täällä. Lukisitko nuo kirjoitukset ja jos niiden jälkeen jää vielä kysyttävää, palaathan asiaan tarkemmin?
Huomaathan myös sen, että olen itse hiljattain tohtoriksi väitellyt tutkijan alku. Joten kyllä, olen jonkin verran tieteellisiä tutkimuksia lukenut, vertaisarvioinut ja kirjoittanutkin. En kuitenkaan ala heittämään tähän satunnaisesti mitään viittä tutkimusta ihan vain osoittaakseni pystyväni siihen. Mielestäni se ei olisi edes millään tavalla rakentavaa keskustelua. Pitäydytään tässä nyt näissä aiheissa ja jos haluat käsitellä tutkimuksia liittyen johonkin spesifiin kysymykseen, kerro siitä niin katsotaan tarkemmin.
Ja ei, en ole elänyt superfood-smoothieilla vaikkakin monenlaisia ruokavaliokokeiluita olenkin tehnyt 🙂
Mitäs mietteitä tämä kirjoitus herättää?
http://viisitähteä.fi/suomen-ravitsemussuositukset-suosivat-ideologisesti-teollista-ruokaa/
En oikein ymmärrä pointtia, sillä en näe kotimaisia suosituksia nutritionismina. Ja kun noita alkuperäisiä brasilialaisia katsoo niin näen niissä kyllä enemmän samaa, kuin eroavaisuuksia. Itse asiassa selkeydessää kotimaiset (tai muiden Pohjoismaiden) suositukset ovat mielestäni jopa parempia.. Toki Brasilian suosituksissa on erinomaisia pointteja, joita voitaisiin meillekin joskus tuoda; kuten tuo että ruoanlaittoon ja syömiseen tulee panostaa myös.
Tarkoitatko siis ettei suomalaiset suositukset mielestäsi “pohjaa ravitsemustieteeseen (joka taasen tutkii ihmiselle terveellisiä tai haitallisia ruoka-aineita”)? Vaihtoehtona on sitten mitä ilmeisimmin korporatismi tai mutu..
Enhän minä sellaista tarkoita
Vaan..?
Ihan tuota, mitä kirjoitin.
Monesti tieteellisyyttä kaipaavat ihmiset kaipaavat tiede-auktoriteettia eli pitää olla jokin henkilö, jolla on muodollinen koulutus eli tieteellistä auktoriteettia, mutta samat ihmiset ei jaksa käydä etismässä niitä tieteellisiä tutkimuksia, joista iso-osa itseasias ei ole tehty noudattamalla ‘tieteellistä menetelmää’. Myös useinkaan nämä tiedeauktoriteetit ei puhu sen tarkemmin näistä tutkimuksista, vaan käyttävät auktoriteettian eli viittavat löyhästi johonkin “tätä on tutkittu”. Onko tiede-auktoriteetti usko linjassa tieteellisen menetelmän kanssa? Epäilen. Oikea tiede epäilisi tälläistä tiedeauktoriteettiuskontoa.
Miksi me puhutaan ‘asiantuntijuudesta’ eikä niistä tutkimuksista? 🙂
No mutta, tottahan Heikkilä osaa heittää, mutta lääke- ja ravintoteollisuus on niin valtavaa bisnestä, että ne muutamat huipulla olijat ovat todella mahtavan manipulaatiovuoren valtiaita. Sieltä ne ohjailevat tiedonpuroset lähtevät valumaan ja muuttuvat pikkuhiljaa valtaviksi lisäaine-eines ja vähärasvaisiksi tuotevalikoimiksi länsimaiden marketteihin. Noin se vain menee, ja heikkilät, halmetojat ja muut mielevät hidalgot yrittävät vain heittää muutaman terveellisen hivenaineen tuon kaiken markettimoskan joukkoon, mutta eipä valtavirta tuosta paljon hätkähdä. Senpä tähden ei pitäisi poistaa pieniä rikkeitä vaihtoehtoisilta, koska valtavirrassa ui sellaista moskaa, että kaikkien pitäisi keskittää siivousintonsa sinne.
Paras perustelu ikinä: “noin se vaan menee” 😉 Huomaatko, että koko argumenttisi on kietoutuneena narratiiviin, jonka takana ei ole yhtään pitävää todistusaineistoa? Sinä esimerkiksi oletat lääketeollisuuden joksikin monoliittiseksi isoksi entiteetiksi, jolla on yhteinen intressi yhtälailla monoliittisen elintarviketeollisuuden kanssa. Todellisuudessa molemmat kuitenkin koostuvat keskenään kilpailevista yrityksistä ja kaikkia vieläpä valvoo viranomaiset. Systeemissä on toki paljon puutteita ja niitä pitää korjata. Suunta on oikea sekä elintarvike- että lääketeollisuuden avoimuuden ja toimintamenetelmien valvonnassa. Vielä muutamia vuosia sitten homma oli vielä nykyistäkin paljon villimpää.
Väitätkö, Pauli, että ruokateollisuuden lobbarit eivät vahvasti vaikuttaisi valtaosaan tehdyistä tutkimuksista? Valitettavan usein tieteellisestikin tutkimus ajaa sen rahoittajan tarkoitusperiä.
Väitän, joo (erityisesti tuon “valtaosan” kohdalla). Toki muutan mieltäni paremman todistusaineiston edessä.
Se on kyllä totta, että erilaiset ruokateollisuuden alat lobbaavat ja vaikuttavat tutkijoihin. Tämä on ihan tunnustettu tosiasia ravitsemustieteen tutkijoiden keskuudessa. Ravitsemustutkimuksessa ei olla nähdäkseni edes samalla tasolla lääketutkimuksen kanssa siinä, miten kaikki sidonnaisuudet tulee ilmoittaa ja minkälaiset pelisäännöt niitä ylipäätään säätelevät. Tilannetta pyritään parantamaan jatkuvasti.
Tästä päästäänkin siihen, kuinka suuri ongelma tuo on. Väitän ainoastaan, ettei mikään yksi iso monoliittinen “ruokateollisuus” pysty ajamaan mitään yhtenäistä etua. Sokeriteollisuus lobbaa sokerin puolesta, lihateollisuus lihan, maitoteollisuus maidon, munateollisuus munien, maanviljelijät viljatuotteiden jne. Sitten on vielä olemassa erilaisia varakkaita säätiöitä, jotka rahoittavat tietyntyyppisiä tutkimuksia. Esimerkkinä Atkins Foundation, joka rahoittaa karppaustutkimusta. Usein vieläpä yhteistyössä liha- ja munateollisuuden kanssa. Yksi valtavan suuri toimija Yhdysvalloissa on vielä luomuteollisuus (“BigOrganic”), joka on miljardibisnestä ja lobbaa jatkuvasti isolla rahalla luomun puolesta.
Riippumatonta tutkimustakin on paljon ja ennenkaikkea riippumattomia tutkijoita. On heidän vastuullaan pystyä erottelemaan kirjallisuudesta rahoittajien muodostama harha pois. Aina siinä ei onnistuta – esimerkiksi Jenkkien uusimmissa suosituksissa todennäköisesti lihateollisuus sai lobattua ensimmäisistä luonnoksista prosessoidun lihan rajoitukset pois. Epäilemättä myös maanviljelijät ja maidontuottajat ovat aikojen saatossa vaikuttaneet jonkin verran. Kuitenkin se, että ympäri maailmaa toisistaan riippumattomat tutkijaryhmät päätyvät vuosi toisensa jälkeen suurelta osin samankaltaisiin väestötason suosituksiin, kertoo siitä että isot raamit ovat kyllä kohdillaan. Lobbauksella vaikutetaan ehkä hetkellisesti joihinkin yksityiskohtiin.
Tästähän on nyt paljon ollut puhetta, mutta ei tuossa nyt kovin kummallista salaliittoa ole. Jos aloitetaan ravitsemussuosituksista ja suosittelijoista, suositukset perustuvat yleensä väestötason epidemiologisiin tutkimuksiin ja niissä havaittuihin säännönmukaisuuksiin. Pitkään tutkimus on näyttänyt että esimerkiksi rasvan syönti yleensä, ja erityisesti transrasvojen syönti, on haitallista keskimääräisen ihmisen terveydelle. Siksi suositellaan että rasvaa vähennetään.
Tästä sitten seurasivat kevyttuotteet, koska yksi tapa vähentää rasvaa on käyttää kevyttuotteita, koska ihmiset tykkäävät syödä. Teollisuuden puolelta havainto sitten oli, että ihmiset pitävät kevyttuoteiden ideasta, mutta kun rasvan maku otetaan pois eivät mausta. Makua piti jollain tapaa saada takaisin ja sitten alettiin lisäämään sokeria ja muita makuaineita.
Samaan aikaan ihmiset tykkäävät syödä, mutta eivät tykkää välttämättä maksaa ruuasta tai käyttää aikaa sen miettimiseen ja valmistamiseen, joten kysyntää edulliselle prosessoidulle ruualle riittää noin lähtökohtaisesti.
Yksinkertaisesti ihmiset ovat historiallisesti äänestäneet lompakollaan prosessoidun ruuan ja epäsuorasti sokerinlisäyksen puolesta. Huomattavaa on, että etenkään viimeaikaisissa ravintosuosituksissa kun transrasvojen haitallisuus on tunnistettu, ei ole suoraan käsketty syömään raskaasti prosessoitua ruokaa, eikä välttämättä edes kevyttuotteita sinällään. Ei se ole tutkijoiden tai viranomaisten syy, että parhaan tiedon mukainen terveellinen ruokavalio ei välttämättä maistu hyvältä.
Ja teollisuus valmistaa sitä mikä myy, ihmiset yksinkertaisesti tekevät nähtävästi mieluummin kompromissin hinnan ja helppouden ehdoilla.
Asiatekstiä järjen äänellä.
Kiitos osuvasta analyysistä niin koskien ohjelmaa kuin nykyistä ravintokeskustelua. Sen pidemmittä sanoitta allekirjoitan kaiken sanomasi ja toivon todella, että Heikkilän ravintokannanotot ovat pian vaivainen häpeäpilkku historiassa.
Hiilihydraattien insuliinitasoa nostava vaikutus on ihan fakta, eikä mikään legenda. Sekä korkea verensokeri, että korkea insuliinitaso ovat soluille myrkkyä. Kummaltakin elimistö yrittää suojautua parhaansa mukaan. Sokerilta (eli hiilihydraateilta) elimistö suojautuu pumppaamalla lisää insuliinia vereen. Insuliini muuntaa ylimääräsokerin rasvaksi ja varastoi sen rasvasoluihin. Samalla solut altistuvat runsaalle insuliinille. Muut elimistön solut osaavat suojautua muodostamalla suojaavan kalvon (joka samalla estää insuliinin vaikutusta) mutta valtimonseinämien solut eivät tähän pysty, ja niiden solukalvot kovettuvat. Seuraa valtimonkovettumatauti, insuliiniresistenssi, kakkosdiabetes, verenpainetauti jne..Ihan peruskauraa, kun vaan opiskelee elimistön toimintamekanismit
Nyt kyllä kiinnostaa tietää, missä tuollaisia elimistön toimintamekanismeja opetetaan? 🙂
Google Universityssä?
Voi olla 🙂 Tehtyäni väitöskirjan valtimonkovettumatautiin liittyen, luulisin että olisin edes jotain tuollaisesta peruskaurasta lukenut mutta on päässyt menemään ohi. Myös biokemian maisteriopinnoistani on jäänyt puuttumaan elimistön solujen kyky muodostaa insuliinilta suojaava “kalvo”. Jännityksellä odotan että Sirpa valistaa minua peruskauran lähteistään.