Ajankohtaista: Séralinin uudet kujeet

Gilles-Éric Séralini on monelle geneettisesti muunneltuja organismeja (GMO) koskevaa keskustelua seuranneille tuttu nimi. Hän on algerialaissyntyinen, ranskalaisen Caenin yliopiston molekyylibiologian professori ja pitkän linjan GMO-vastustaja. Séralinin tutkimukset ovat saavuttaneet tiedeyhteisössä ja populaarimediassa varsin ristiriitaisen maineen. Tietyissä piireissä häntä pidetään suurena sankarina, jonka puolesta ylläpidetään jopa “riippumatonta” nettisivua mutta toisaalla hänen nimensä on synonyymi epäluotettavalle tutkijalle.

Niin kutsutun “Séralini-tapauksen” (engl wiki: The Séralini Affair) jälkeen miehestä ei ole kuulunut juuri mitään, kunnes viime viikolla hän nousi jälleen puheenaiheeksi uudella tutkimuksellaan, mikä ansaitsee tarkemman silmäyksen. Tämän lyhyen kirjoituksen tarkoituksena ei ole ottaa yleisesti kantaa GMO-aiheeseen, sillä se on paljon laajempi, kuin yksittäisen värikkään tutkijan (ja hänen tutkimusryhmänsä) edesottamukset.

Ensin hieman lisää taustaa.

Séralini on CRIIGEN (Committee of Independent Research and Information on Genetic Engineering)-nimisen organisaation puheenjohtaja. Sivuillaan se kertoo olevansa nimensä mukaisesti puolueeton, geenimuuntelun terveysvaikutuksiin erikoistunut asiantuntija- ja konsulttijärjestö. Nopealla silmäyksellä käy kuitenkin äkkiä selväksi, ettei puolueettomuudesta ole tietoakaan, vaan järjestön kanta on selvä: GMO:t muodostavat merkittävän uhan ihmisten terveydelle. Ja rahaa tarvitaan tämän viestin levittämiseksi.

Séralini on julkaissut CRIIGENin tuella useita tutkimuksia GMO:n haitallisuudesta ja kirjoittanut aiheesta pari kirjaakin. Kyseessä voitaisiin siis sanoa olevan ideologisesti sitoutunut tutkija. Hänen “kuuluisin” työnsä lienee alunperin vuonna 2012 julkaistu tutkimus, jossa hän ryhmineen pyrki osoittamaan, että geenimuunneltu maissi aiheutti koe-eläimille syöpää. Séralini julkisti tuloksensa etukäteen valituille toimittajille mutta vaati heitä allekirjoittamaan salassapitovelvollisuuden, missä sitouduttiin sakon uhalla olemaan keskustelematta tuloksista muiden asiantuntijoiden kanssa. Kyseessä ei suinkaan ole mikään yleinen käytäntö, vaan yleensä tämän nk. ‘embargo’-ajan tarkoituksena on nimenomaan antaa toimittajille aikaa perehtyä tuloksiin ja konsultoida muita tutkijoita.

Tulokset julkistettiin lehdistötilaisuudessa, missä Séralini kertoi myös julkaisevansa aiheesta kirjan ja elokuvan.Tutkimus aiheutti suurta kohua, sillä maailmanlaajuinen media nieli tulokset sellaisenaan ja arvovaltaisissa lehdissä otsikoitiin geenimuunneltujen kasvien olevan suoranaista myrkkyä.

Tiedeyhteisö ei ollut yhtä vakuuttunut.

Tutkijat ympäri maailmaa alkoivat hyvin nopeasti huomauttaa Séralinin tutkimuksessa olevista valtavista puutteista. Keskeinen kritiikin aihe oli se, että siinä käytettiin rottakantaa, jolle kehittyy spontaaneja syöpäkasvaimia puhtaasti geneettisistä syistä jopa ilman mitään kokeellisia altistuksia. Varsinkin kun niitä seurattiin niiden koko eliniän. Rottia oli lukumääräisesti liian vähän, jotta tuloksia olisi voitu pitää tilastollisesti luotettavana. Kansainväliset tutkimusjärjestöt suosittelevat, että syöpävaarallisuustutkimuksissa käytettäisiin vähintään 50 rottaa/ryhmä ja Séralinin tutkimuksessa niitä oli vain 10kpl. Tutkijat eivät myöskään sokkouttaneet eri ryhmiä, eli he tiesivät itse, mille minkäkin ryhmän rotat olivat altistuneet. Tutkimus näytti vieläpä olleen suunniteltu siten, että tulos olisi varmasti positiivinen. Erilaisia kasvaimia etsittiin sellaisella tarkkuudella että kyseisessä rottakannassa niitä löytyy taatusti – olipa taustalla oleva hypoteesi mikä tahansa. Kaikkien ryhmien tuloksia ei raportoitu avoimesti, mikä viittaa siihen, että tutkijat olivat valikoineet tuloksensa. Kulmakarvoja nostatti myös tulos, jossa Roundup-torjunta-aineelle vastustuskykyisen maissin syöttäminen rotille oli täsmälleen samalla tavalla “syöpävaarallista” kuin puhtaan Roundupin syöttäminen eikä tuloksilla ollut annosvastetta. Toisin sanoen, pienet annokset olivat yhtä haitallisia kuin suuret, mikä ei ole luotettavan toksikologisen (tai karsinogeenisen) tutkimuksen merkki. Johtopäätös on sama kuin sanottaisiin että yksi ainoa tupakka on yhtä vaarallinen kuin kokonainen kartonki. Jotkut tutkijat tekivät tieteellisen vastalauseen ja julkaisivat 12 vastaavaa koe-eläimillä tehtyä syöttötutkimusta yhteen koonneen kirjallisuuskatsauksen, jossa mitään haittoja ei nähty.

Tiedeyhteisön valtavan huomion myötä tutkimuksen julkaisseen Food and Chemical Toxicity-lehden päätoimittaja pyysi yleisen käytännön mukaan Séralinia vetämään tutkimuksensa pois. Hän kieltäytyi, jolloin päätoimittaja veti sen itse vedoten siihen, ettei se täyttänyt lehden tieteellisiä vaatimuksia.

Tutkimus julkaistiin myöhemmin uudelleen hämäräperäisessä Environmental Sciences Europe-lehdessä. Sekin sai kritiikkiä osakseen, eikä muuttanut asiantuntijoiden mielipidettä tutkimuksen luokattomasta tasosta. Kyseessä oli vieläpä erittäin poikkeuksellinen ratkaisu lehdeltä, sillä se ei vaatinut tutkimukselle uutta vertaisarviointia lainkaan.

No entäpä sitten tämä viime viikolla julkaistu UUSI Séralini-tapaus? Ottiko hän aikaisemmasta opikseen ja paransi menetelmiään? Kenties Séralini seurasi muiden julkaisemaa tieteellistä näyttöä siitä, ettei GMO näytä olevan terveydelle millään tavalla haitallista?

Valitettavasti ei.

Kyseessä on avoimen Open Access-julkaisupolitiikan edelläkävijälehdessä PLOS Onessa julkaistu tutkimus otsikolla “Laboratory Rodent Diets Contain Toxic Levels of Environmental Contaminants: Implications for Regulatory Tests”. Tutkimuksessa Séralini ja kumppanit ovat tarkastelleet yleisesti laboratorioissa koe-eläiminä käytettyjen jyrsijöiden muonaa. Määrityksiin otettiin mukaan monen valmistajan tekemiä ruokapaketteja ja kaikki analyysit tehtiin erittäin korkealuokkaisessa laboratoriossa parhaiden kansainvälisten standardien mukaan. Tuloksena oli, että laboratoriojyrsijöiden ruoassa todella on monenlaisia torjunta-aineita, raskasmetalleja ja jopa geenimuunneltuja kasveja. Tutkijoiden johtopäätös on se, että nämä tulokset osoittavat, että yleisesti laboratorioissa hiirillä nähtävät kasvaimet ovatkin seurausta niiden ravinnosta joten syöpätutkijoiden vaatimukset hiirten määristä ovat perusteettomia ja että tämä tieto kyseenalaistaa kaikki aikaisemmatkin hiirillä tehdyt syöpätutkimukset. He myös esittävät, että joidenkin raskasmetallien määrät ovat jopa ihmiselle haitallisella tasolla.

Tiedeyhteisö ei ole taaskaan vakuuttunut. Ja hyvästä syystä.

Tällä kertaa Séralinin tutkimus ei ole täysin turha – se sisältää mahdollisesti tärkeää tietoa jyrsijöiden ravinnosta, niiden parissa työskenteleville tutkijoille. Itse asiassa tutkimus kertoo, että monet valmistajat noudattavat niille asetettuja laatuvaatimuksia ja vierasaineiden pitoisuudet ovat sallituissa rajoissa. Sen sijaan tutkijoiden omat johtopäätökset heidän omista tuloksistaan ovat villiä spekulaatiota. Ensinnäkään he eivät tee lainkaan kokeellista tutkimusta, missä syöttäisivät TÄYSIN vierasaineista vapaata ravintoa eläimille ja vertaile tuloksia “saastunutta” ravintoa saaviin hiiriin osoittaakseen että nämä äärimmäisen pienet pitoisuudet olisivat todella haitallisia. Toisekseen, he arvioivat vierasaineiden myrkyllisyyden roimasti yläkanttiin, sillä eivät ota huomioon että ihmisravinnossa sallitut pitoisuudet ovat vielä 100-kertaa pienempiä, kuin eläimillä. Kolmanneksi, tiettyjen rottakantojen syöpäalttius on ollut tutkijoille selvä jo 70-luvulta saakka, jolloin ainakin GMO oli vielä melkoisen tuntematon käsite. Myöskään muiden vierasaineiden pitoisuuksien vaihtelut eivät ole vaikuttaneet koe-eläinten sairasteluun vuosikymmenten varrella.

Erityisen huomattavaa on se, että jos mitä tahansa ravintoa lähetetään akkreditoituun huippulaboratorioon analysoitavaksi, on aivan varmaa että sieltä löytyy vierasaineita. Syitä on lukuisia lähtien aina maaperän laadusta tuotantoketjuun. Olennaista on keskittyä absoluuttisiin määriin.

Séralinin uusin tutkimus on epätoivoinen yritys pelastaa heidän aikaisempi työnsä GMO:n myrkyllisyydestä. Global Institute for Food Securityn toimitusjohtaja, professori Maurice Moloney vertaakin tilannetta jalkapalloon (vapaasti suomentaen):

“Tilannetta voitaisiin verrata jalkapallojoukkueeseen, jonka maalit hylätään jatkuvasti koska he jäävät aina paitsioansaan. Sen sijaan että he ohjeistaisivat hyökkääjiään, he kyseenalaistavat koko pelin säännöt”

Mielenkiintoisena huomiona mainittakoon vielä, että PLOS One on avoimuuspolitiikkansa vuoksi erittäin tarkka mm. tutkijoiden sidonnaisuuksista ja siksi vaatinut Séralinin ryhmää ilmoittamaan kaikki mahdolliset sidokset. Sieltä löytyy mm. GMO-vastainen Sustainable Food Alliance ja väittämiensä mukaan mm. vierasaineiden “detoxiin” ja homeopatiaan keskittyneitä tuotteita valmistava Sevene Pharma. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, sidonnaisuuksien olemassaolo ei vielä tarkoita puolueellisuutta (eikä sidosten puuttuminen puolueettomuutta) mutta koska Séralini ei ole ilmoittanut näitä aikaisemmissa julkaisuissaan ja nytkin vasta toimituksen vaatimuksesta, on kyseessä jokseenkin epäilyttävä toiminta.

Séralinin uusin julkaisu on jatkoa sarjalle surullisen kuuluisia tutkimuksia, jotka eivät edusta aitoa ja avointa tiedettä. Ne ovat ideologisesti motivoituneiden tutkijoiden heikkotasoisia yrityksiä mustamaalata GMO:ta. Tutkimukset ovat myös erinomainen esimerkki siitä, että vaikka joku työ onkin julkaistu vertaisarvioidussa tiedelehdessä, se on vasta alkua. Laajemman tiedeyhteisön vastaanotto kertoo lopulta, onko kyseessä oikeasti varteenotettava tutkimus vai ei.

Kuvan lähde: http: Genetic Literacy Project